Erilaisia kankaita
Kirkkoherra Hannu Sunin lähtösaarna helatorstaina 13.5.2021 Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkossa
Muistanet sadun, jossa hiiri lupasi räätälöidä kissalle takin viikossa. Ei tullut takkia, mutta hiiri lupasi kuitenkin housut. Nekään eivät onnistuneet. Kissan kärsivällisyys oli koetteilla. Jos kuitenkin antaisit vielä yhden mahdollisuuden, hiiri maanitteli, niin saisit liivit. Sekin osoittautui liian vaikeaksi, josko hyvitykseksi kuitenkin kintaat. Yli kuukausi oli kulunut alkuperäisestä tilauksesta. Kissa ymmärsi, että jäisi ilman kintaitakin – kangas oli nimittäin loppunut ja pilalla. Ei tullut takkia, ei edes kintaita.
Satua on tulkittu ja sitä voidaan tulkita monesta kulmasta. Otan sen lähtökohta-kuvaksi ihmisenä olemisen perustavasta sisäisestä haastajasta. Sitten kysyn, mitä ja miten voisimme vastata tälle haastajallemme helatorstain evankeliumin ja Jeesuksen jalanjälkien perusteella.
Lähdemme siis liikkeelle Ei takkia, ei edes kintaita -nalkuttajasta. Luulen, että meistä suurin osa tunnistaa tuon sisäisen haastajamme. Nalkutushan tarkoittaa määritelmän mukaisesti toistuvasti pyytämättä annettua neuvoa. Tunnistanet tämän sisäisen höpöttäjän, joka toistaa pyytämättä tätä mantraa: Ei takkia, ei edes kintaita… Meissä toimii kokoaikainen sisäinen selostaja, joka takertuu erityisesti epäonnistumisiimme, liittyen monenlaisiin arvottomuuskokemuksiimme.
Törmään syvälle ulottuviin vaativuuden juuriin ja sisimmässä lymyävä mitättömyyden kudos tuntuu lähes läpitunkemattomalta. Ei takkia, ei edes kintaita -sisäisellä nalkuttajallani on tarttumapintaa ja se osaa vetää juuri oikeista naruista. Eikä jälki ole kaunista, se nakertaa sisältä ja lisäksi saatan siirtää syyt muiden niskoille, hakemalla hyvitystä ulkopuolelta.
Tarvitsemme paljon psyykkistä ja hengellistä työstöä, toistoja, jotta pääsisimme luottamuksen alkupolulle ja voisimme sanoa vastaan tälle sinnikkäälle nalkuttajallemme.
Vaikka puhuin tuon Ei takkia, ei edes kintaita -nalkuttajan syvistä juurista, niin silti läpitunkemattomaksi kudotussa kudoksessakin on salattuja läpimenoja, reikiä.
Nämä läpäisykohdat auttavat meitä arkuudella aloittamallamme vastatoistojen polulla.
-------------
Oletko koskaan sukeltanut? Ihan vain uimalaseilla, ehkä snorkkelilla? Ennen sukellusta näet vedenpäällisen maailman, vastarannan, veneitä, vedenpinnan. Heti kun sukellat, sinulle avautuu kokonaan toinen todellisuus, hiljainen ja kuitenkin värähtelevä, kalaparvi, vesikasvit, pohjan muodot, elinvoimainen ja aivan toisenlainen.
Tai sitten musiikki! Meidän lahjakkaiden kirkkomuusikoiden tänäänkin avaama moniulotteinen maailma. Yhtäältä kuultava, aistittava, harmoninen, rytminen, sointivärejä täynnä. Toisaalta se hetki, kun ulkoisesti aistittava musiikki päättyy eli hiljaisuus. Ei ole musiikkia ilman hiljaisuutta – äänet ja hiljaisuus elävät toisistaan. Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja millaiseen hiljaisuuteen se palautuukaan – väreilevänä se viipyy muistissamme kuin vedenalainen soiva salaisuus.
--------------
Varsinainen vastalääke tuolle Ei takkia, ei edes kintaita -sisäiselle nalkuttajallamme löytyy päivän evankeliumista.
Joissain helatorstain evankeliumimme tapahtumia kuvittavissa teoksissa näkyvät jalanjäljet hiekassa, jäähyväisiä jättävät opetuslapset ja ylhäältä loistava valo. Siinä paikassa, josta Jeesus on juuri lähtenyt, näkyvät hänen jalanjälkensä. Opetuslapset ovat joissain kuvissa kumartuneena maahan, hänen jalanjälkiinsä päin. Toisessa hetkessä heistä heijastuu taivaallinen valo. Jotain oli peruuttamattomasti toisin. Vaikka Jeesus oli poissa, häntä ei pelkästään muisteltu – jälki oli katoamaton ja kuolematon.
Kaikki tapahtui niin kuin oli kirjoitettu, sanoo Jeesus evankeliumitekstimme mukaan:
On Jumalan alkurakkaus, sinäkin olet ollut hänen iankaikkisten käsivarsiensa turvassa ja täydellisen rakkaudellisen katseen kohteena – jo ennen kuin isäsi ja äitisi tai mikään edeltävä sukupolvi ylipäätään tiesivät sinusta mitään, ennen kuin olit ensimmäistä henkäystäkään ottanut.
Jeesuksen elämä, synnin ja kuoleman voitto, ylösnousemus olivat tämän Jumalan alkurakkauden sinetti. Taivaaseenastuminen, jäljet hiekassa, ei tarkoita hänen muuttumistaan tavoittamattomaksi. Päin vastoin, nyt hän ei ole kaukana kenestäkään meistä. Hän konkretisoi Jumalan alkurakkauden, ulottaen sen sinun ja minun elämäämme.
Häneen uskoen ja liittyen näet Ei takkia, ei edes kintaita -nalkuttajan esittämän pintatodellisuuden tuolle puolen. Vaikka aina ei ole tullutkaan takkia, ei ehkä kintaitakaan, se ei määritä ihmisarvoasi. Jo ennen tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme on jo ollut täydellinen ja rajaton Jumalan rakkaus ja hyväksyntä. Ei mikään arvottomuuden kokemuksesi, elämäsi häpeä, kätketty haavasi vie sinulta paikkaa Jumalan, Taivaallisen Isämme sydämestä. Se paikka on ollut olemassa jo ennen syntymääsi, aikojen alussa. Eikä sitä poista edes EEG-käyrän suora viiva. Jeesus meni valmistamaan meille sijaa.
-------------------
Hiirellä oli aluksi hieno kangas, josta piti tulla vaatteita kissalle. Meillä on ja on ollut monenlaisia suunnitelmia, unelmia. Jotkut ovat toteutuneet, kaikki eivät. Sisäinen nalkuttaja pahentaa tilannettamme Ei takkia, ei edes kintaita -hokemalla. Jeesuksen jalanjäljet hiekassa muistuttavat Jumalan alkurakkaudesta meitä jokaista kohtaan. Se on vastalääkettä sisäiselle nalkuttajallemme.
Muistatko muuten Raamatun ensilehdiltä, miten totaalista Jumalan alkurakkaus ihmisiä kohtaan oli. Hänelläkin oli kangas, ihan alusta asti. Jumala itse teki ensimmäisille ihmisille vaatteet ja puki heidät niihin. Tuli varmasti aivan sopivat.
2. Korintilaiskirjeessä (2 Kor. 5:1-5) kaari sulkeutuu: jokaisen meidän on lopulta riisuttava omat katoavat ja saumoista ratkeilevat vaatteet. Jumala pukee meidät hänen itsensä tekemiin katoamattomiin ja rispaantumattomiin vaatteisiin. Siis Jumalan lahjavaate alussa ja lopussa. Miksi antaisimme siinä välissä sisäisen nalkuttajan pilata oman ja vähän muidenkin elämää?
Paavalin sanoin: Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:38-39)
Helatorstain keväinen iltakirkko on katsottavaissa seurakunnan facebook-sivustolla 27.5.2021 asti. Tämä linkki vie nauhoitteeseen.
