Eteisestä Kotiin

Kompastelet pimeässä eteisessä kaiken maailman kenkiin ja esteisiin. Eteisen valo ei syty, lamppu on varmaan kärähtänyt. Raivaat tietäsi eteenpäin eteisen käytävää pitkin. Kädet ovat täynnä kantamuksia. Hapuilet kohti seuraavaa valokatkaisijaa. Huh, mikä päivä. Huh, mikä taival. Valot syttyvät. Ihana tulla kotiin.

Menneet koronaepidemian viikot ja pääsiäisen aika kietoutuvat yhteen. Varsinaiset piinaviikot. Piinaviikkoja on vielä edessäkin, ehkä kuukausiakin - mutta toivo elää, ehkä tästäkin selvitään. Epätoivon hetkiä on varmasti eletty Italiassa ja Espanjassa: ”Eikö tämä koskaan lopu? Eikö tämä koskaan helpotu?”

Pääsiäisen tapahtumat parituhatta vuotta sitten Jerusalemissa saavat uuden merkityksen. Niillä on aivan uusi painoarvo. Jerusalemissa ei siihen aikaan pelattu jääkiekkoa, mutta mielessäni voin kuvitella opetuslasten sanovan toisilleen Jeesuksen kuoleman jälkeen: ”Me ollaan hävitty tää peli.” Niin musertavalta tuntui epäusko. Jeesuksen piti olla Pelastaja, Vapauttaja – mutta hän kuoli ristillä.

Epäusko, epäilys ja jopa pelkuruus oli vahvasti läsnä Jeesuksen seuraajissa. Pietari kielsi Jeesuksen ennen ristiinnaulitsemista. Tuomas ei uskonut Jeesuksen ylösnousemusta ennen kuin itse omin silmin sai nähdä Ylösnousseen Kristuksen. Näiden heikkouskoisten käsiinkö Jeesus todella uskoi evankeliumin levittämisen?

Näinkö Jumala todella toimii? Uskoo kalliin aarteen, iankaikkisen pelastuksen sanoman, heikkouskoisten ihmisten käsiin? Uskooko Jumala, että me voisimme olla armon lähettiläitä? Me, jotka kompastelemme pimeydessä pieniinkin esteisiin. Me, jotka epäilemme onnistumista? Me, jotka pelkäämme epäonnistumista?

Usko on kummallinen sana. Joskus hyvää sanomaa on vaikea uskoa. Viimeisellä ateriallaan Jeesus puhui tulevista tapahtumista, tulevasta kuolemastaan – siitä, että hän lunastaisi ihmisen vapaaksi kuoleman vallasta. Ehtoollisella kuulemme sanat: ”Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.” Jeesus sanoi ristillä; ”Se on täytetty!” Voi olla vaikea uskoa, että nuo hyvät sanat – minun puolestani annettu ja vuodatettu – koskee jokaista. Se, että Jeesuksen tehtävä, täytetty tehtävä, on kutsu jokaiselle.

Jos perusmeikäläisen postilaatikkoon kolahtaisi kutsu Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlaan, niin moni meistä voisi olla epäuskoinen. Tämä taisi tulla nyt väärään postilaatikkoon? Enhän minä nyt niihin juhliin kelpaa? Ne juhlat ovat vain paremmalle väelle! 

Ymmärrän siis oikein hyvin, että voi olla vaikea uskoa todeksi, että kutsu Jumalan valtakuntaan koskee jokaista. Ihmiset on opetettu mittaamaan kaikkea. Työllä on arvo. Liikuntasuorituksilla on arvo. Ravinnolla on arvo. Uskollakin täytyy olla arvo? Mutta miten oman uskon arvoa tai määrää voisi mitata? Kelpaako 7+, entä 5- ?

Kun ei kelpaa itselleen, saati muille, niin miten voi kelvata Jumalalle? Riittääkö usko? Silloin kannattaa vaihtaa näkökulmaa. Oletko ajatellut, että jospa uskon kohde on tärkeämpi kuin oman uskon vahvuus? Auttaisiko se ymmärtämään?

Kompuroit elämässä, kompuroit pimeässä. Toivot pääseväsi kotiin. Saattaa tosin olla, että lukot on vaihdettu. Olisit kyllä ansainnut sen. Tiedät, että välttämättä ei ole odotettavissa fanfaareja ja tervetulokomiteaa hyvin suoritetusta elämästä. Saatat toivoa, että kaikesta kompastelusta ja huonoista ratkaisuista huolimatta, joku toivottaisi tervetulleeksi. Tai ei edes rankaisisi. Päästäisi vaikka vain eteiseen lepäämään. Koska olet väsynyt ja kaipaat hyväksyntää ja rakkautta niin, että tekee kipeää. Edes hitusen armoa. Jos saisit silloin kuulla sen ilosanoman, että olet tervetullut. Olet rakas, juuri tuollaisena kuin olet. Uskoisitko? Uskoisitko, että olet tervetullut. Joku laittoi valot päälle sinun puolestasi, että pääset Kotiin.

Johanna Tilus

Tiedottaja, pastori

P.s. Kristittyjen evankeliumi eli ilosanoma on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Luterilaiseen uskonkäsitykseen voit tutustua lisää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotisivuilla: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Hyvää hengellistä matkaa!

Kuvalähde: Pixabay.