Diakoniaa Kirkkonummella – vierellä kulkemista, toivoa ja yhteistyötä
Pitkäaikainen ja pidetty diakoniatyöntekijämme Helvi Vuolasmaa jää vuoden vaihteessa eläkkeelle. Helvi on tuttu nimi ja kasvot monelle näiden vuosikymmenten aikana.
Helvi kertoo, miten päätyi Kirkkonummelle: ”Tulin Kirkkonummelle yli 42 vuotta sitten äitiyslomansijaiseksi ajatuksenani palata sen jälkeen pohjoisemmaksi pois pääkaupunkiseudulta. Kirkkonummi osoittautui kuitenkin paikaksi, jossa oli hyvä elää. Asukkaista 2/3 oli ”junantuomia”. Loput paikallisia suomenruotsalaisia, joiden juuret ja kulttuuriperintö ovat aina minua viehättäneet. Seurakunnassa oli tuolloin parikymmentä työntekijää. Kirkkoherroina meillä Iivari Rämä ja svenskoilla Eric Henricson.
DIAKONIATYÖN MONET ULOTTUVUUDET
Seurakuntien diakoniatyö on auttamista ja palvelua, joka perustuu Raamattuun. Diakonia ei ole muusta yhteiskunnasta irrallista toimintaa, vaan diakonia on myös vaikuttamista. Helvi kertoo huolensa nykytilanteesta: ”Suomi on yhä kahtiajakautuneempi – ne, joilla menee hyvin ovat yhä kauempana niistä, joilla menee todella huonosti, ja jotka ovat yhä moniongelmaisempia.” Kirkon tulee sitoutua diakoniassa tehtäväänsä ja olla heikoimpien tukena ja äänitorvena näkyvästi ja kuuluvasti. Sen tehtävänä on olla ”piikki lihassa” muistuttamassa, että yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
Diakoniatyöntekijät kohtaavat monenlaisia avunhakijoita. Joskus ihmisten vaikeuksien takana on tragedia, oma tai läheisen sairastuminen, työpaikan menetys, avioero tai kuolema. Oikeastaan kuka tahansa meistä voi olla jonakin päivänä avuntarvitsija. Valitettavan usein ongelmiin ajaudutaan myös väärien valintojen tai oman elämäntavan vuoksi. Jos silloin ahdinkoon johtaneet syyt jäävät käsittelemättä, annettu apu ei tuo kuin hetkellisen helpotuksen. Elämässä tehdyt virheet eivät ole se suurin ongelma, niitä tekee jokainen. Olennaista on, kykeneekö ihminen oppimaan tekemistään virheistä. Tämä pätee taloudellisiin ongelmiin, mutta usein myös ihmissuhteisiin.
Diakonia on ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista ja rinnalla kulkemista. Aina välillä seurakunnan työntekijöiltä kysytään työstä. Helvi valottaa diakoniatyöntekijän työn kuormittavuutta: ”Työn kuormittavuus syntyi siitä kokemuksesta, että olisi toivonut voivansa auttaa enemmän. En kuitenkaan halua antaa pois sitä osaa työstä, kun se oli suostumista vierellä kulkemiseen ihmisen elämän ”alamäessä”, sitä että oli todistamassa elämän luisumista pois raiteiltaan yhä uudelleen ja lopullisesti.”
Helvi muistuttaa myös toisenlaisista tilanteista: ”Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin on saa nähdä miten musertava suru helpottaa, miten solmussa oleva elämäntilanne helpottuu, miten toivo palaa sinne missä se on ollut hukassa. Onhan se huikeaa saada todistaa sitä, että vaikeuksista selvitään, että kuilunpartaalta voi palata hyvään elämään.” Helvi muistuttaa, että kristinuskossa ihmisen elämän arvoa ei onneksi mittaa taloudellinen menestys.
TOIVOA ON
Seurakunnan pitkäaikaisin työntekijä muistuttaa siitä, että apua kannattaa hakea ajoissa: ”Avun hakeminen ja omien virheiden paljastaminen koetaan ylitsepääsemättömän häpeällisenä. Meillä on yhä vahva pärjäämisen kulttuuri, missä on kunnia-asia pitää mölyt ja muut kuormat sisällä. Se pätee sekä henkisen kuormituksen suhteen että taloudellisten ongelmien suhteen. Tämän vuoksi diakoniatyöhön otetaan usein yhteyttä aivan liian myöhään, silloin kun ongelmat ovat paisuneet kestämättömiksi. Toivoisin että apua haettaisiin jo silloin kun tuntuu, että on riski ajautua huonoon kierteeseen taloudessa tai henkisessä ahdingossa. Voi ajatella, että diakoniatyöntekijä on silloin kumppani miettimässä ja etsimässä mahdollisuuksia, miten tästä eteenpäin.”
YHTEISTYÖTÄ JA MONENLAISTA TOIMINTAA
”Meillä on ollut diakoniatyössä vahvana näky tehdä yhteistyöstä ruotsalaisen seurakunnan diakoniatyön kanssa. Kehitysvammaisten kanssa tehdyt retket leirit ja juhlat olivat yhteisiä ja siitä yhteistyö laajeni moneen muuhun tekemiseen esim. Luciatori, Gesterbyn kirpputori, laitosvierailut hoivakoteihin ja nyt myös yhteiset toimitilat Toritiellä.”
Helvi jatkaa muisteluitaan: ”Vuosien varrelta on kertynyt tavaton määrä hyviä muistoja leireiltä, retkiltä, ryhmistä ja eläkeläisten kerhoista. Koen, että on ollut etuoikeus saada tehdä diakoniatyötä Kirkkonummella. Seurakunta on ollut minulle hyvä työnantaja, joka on tarjonnut hyvät toimintaedellytykset ja vierellä on ollut työhön sitoutuneita, innostavia ja osaavia työtovereita, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä. Diakoniatyö on myös tehnyt yhteistyötä monen eri toimijan kanssa, muun muassa kunnan sosiaalitoimen, päihdehuollon ja koulujen kanssa.” Yhdessä tekeminen on mahdollistanut monia hienoja asioita, joihin kukaan toimija yksin ei olisi kyennyt, esimerkkinä tästä on Asunnottomien yö.
Diakoniatyössä on myös monenlaista muuta toimintaa, esimerkiksi erilaisia ryhmiä, retkiä ja leirejä, jotka ovat olleet nyt koronarajoitusten aikaan tauolla. Tuo kokoava toiminta, kuten vaikkapa diakoniatyön ja eläkeläisten joulujuhlat on parhaimmillaan juhlahetkiä, niissä voi kokea yhteyttä toisiin ihmisiin. Jokainen meistä kaipaa kokemusta kuulua joukkoon. ”Toivon, että elämä palautuu sen verran ennalleen, että myös seurakunnan kokoavaa toimintaa voidaan taas jatkaa.”, haaveilee Helvi koronan jälkeisestä ajasta.
Joulu on erityistä aikaa myös diakoniatyössä. Monet kirkkonummelaiset ihmiset ja yritykset ovat osallistuneet vuosien aikana lahjoittamalla joululahjoja, lahjakortteja ja jouluherkkuja vähävaraisille lapsiperheille ja yksinäisille. Helvi kuvailee diakoniantyön joulutehtäviä: ”Jouluun latautuu niin paljon odotuksia ja toiveita, että myös ihmisten kipu, pettymykset, riittämättömyyden tunne sen äärellä ovat voimakkaita. Avun välittäjänä diakoniatyöntekijät saavat kokea suuria tunteita. Ihmisten halu auttaa, antaa joululahja on usein yhtä koskettavaa kuin nähdä lahjan saajan ilo. Parhaimmillaan joululahjat ja diakoniatyön välittämä apu on hyväntahdon kansanliike, joka antaa uskoa tavallisten suomalaisten haluun auttaa, välittää kanssaihmisistä. Lahjoitetut joululahjat voivat pelastaa joulun.”
HELVIN TERVEISET
Helvi odottaa tulevaa vuotta: ”Olen aina tykännyt puuhastella pihalla, se on tarjonnut vastapainoa työlle. Kaipaan tehdä asioita, joista jää käsinkosketeltava työn tulos. Viime syksynä sain hakea muistoksi pappilan metsiköstä saarnin taimen. On jännittävää nähdä, viihtyykö se paikassa, jonne sen istutin. Siellä puuhastelen ja koetan pitää mielessä ajatuksen, että mitä teetkin, tee se niin kuin Luojalle tekisit. Toivottavasti eläkkeellä on enemmän aikaa myös perheen lisäksi ystävyyssuhteiden hoitamiselle.”
”Haluan toivottaa kaikille, jotka tavalla tai toisella ovat liittyneet diakoniatyön piiriin: eläkeläisille, diakoniatyön asiakkaille, vapaaehtoisille, yhteistyökumppaneille ja entisille työtovereille Hyvää Vapahtajamme syntymäjuhlan odotusta ja suuret kiitokset yhdessä koetuista ja yhteisistä vuosista.”, Helvi summaa yhteen pitkän työuransa Kirkkonummen suomalaisessa seurakunnassa.
Ja me kiitämme Helviä yhteisistä vuosista ja toivotamme hänelle Hyvän Jumalan Siunausta jokaiseen eläkepäivään!
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
23.12.2020
Kuvatekstit:
Helvi työhuoneessaan diakoniatoimistossa Toritiellä.
Helvi työuransa alkutaipaleella. Näiden vuosikymmenten aikana hänet opittiin tuntemaan kitaraa soittavana diakoniatyöntekijänä.