Anna-Maijan pohdintoja seurakunnasta - ote virkaanasettamismessun saarnasta 16.1.2022
Kirkkoherra Anna-Maija Kuutti-Manninen asetettiin virkaan Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkossa. Saarnassaan hän vertasi seurakuntaa puuhun ja tilkkutäkkiin:
Pyhän Hengen toimintaa tänäkin aikana kuvaa hyvin messussa luettu katkelma apostoli Paavalin kirjeestä Roomalaisille (Room. 12:6–16). Siinä kerrottiin armolahjoista. Armolahjat voivat kuulostaa juhlallisilta tai kaukaisiltakin – voivatko ne koskea ihan tavallista ihmistä? Mutta mietitäänpä, minkälaisia tehtäviä tässä raamatunkohdassa mainittiin – siinä puhuttiin esimerkiksi palvelemisesta, rohkaisemisesta, auttamisesta, antamisesta, johtamisesta. Nämä kaikki ovat lopulta hyvin käytännön elämään tulevia tehtäviä, jotka liittyvät meidän työhömme ja tapaamme olla toisten ihmisten kanssa. Ja ennen kaikkea ne ovat esimerkkejä ihmisen kokoisista tehtävistä.
Tämä kuvaa hyvin seurakunnan olemusta ja luonnetta: jokaisella on oma tehtävänsä, oma paikkansa. On kovin monta erilaista tapaa vaikkapa palvella tai auttaa. Monta tapaa toteuttaa sitä kutsumusta, joka on oma elämäntehtävä – tehtävä, joka voi liittyä työelämään, perheeseen ja ihmissuhteisiin, harrastustoimintaan, luottamustehtäviin, ylipäätään elämään. Monta tehtävää, monta tapaa, monta paikkaa – jokainen kuitenkin yhtä tärkeä seurakunnan osanen. Omassa tehtävässään, eikä kuitenkaan yksin, omine vahvuuksineen ja saamillaan lahjoilla, eikä kuitenkaan oman voimansa varassa. Jeesus itse kuvasi hyvin: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tähän puuhun, runkoon juurtuneina ja siitä voiman ammentaen me erilaiset oksat haaraudumme omille paikoille, omiin ympäristöihimme.
Tämä kuvaa pitkälti myös sitä, kuinka itse näen seurakunnan yhteisön. Toivon, että meillä Kirkkonummellakin jokainen voisi kokea olevansa osa elävää seurakuntaa, omanlaisensa oksa: mutkikas tai suora, heiveröisempi tai vahvempi, juuri hiljattain versonut tai jo pitkään juurtunut. Olla rohkeasti omalla paikallaan, kuitenkin yhdessä, osana Kristus-puuta. Sillä lopulta seurakunta on siellä, missä me kaikki oksat olemme haarautuneina. Seurakunta ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, ei edes tänne Pyhän Mikaelin kirkkoon tai meidän tiloihimme Masalassa tai Veikkolassa. Seurakunta ei ole sidottu tiettyyn aikaan, tapaamisiin tai muotoihin. Ajattelen, että erityisesti näin hyvin raskaana aikana, pandemian keskellä, tämä on tärkeä muistaa: Me kristityt olemme seurakunta. Yhteys Kristukseen ja toinen toisiimmekaan ei ole kadonnut, vaikka emme tällä hetkellä pysty perinteisesti kohtaamaan tai kokoontumaan yhteen sillä tavoin kuin toivomme.
Seurakunta, Kristus-puu oksineen, haarautuneina, elävinä arjessa, omissa toimintaympäristöissään ja kuitenkin yhteydessä, siten kuitenkin myös yhdessä. Millainen on tämänkaltainen seurakunta? Roomalaiskirjeen katkelman loppuosassa kuvattiin tätäkin hyvin, tiivistän hieman: hyvään ja vilpittömään rakkauteen pyrkivä, lämmintä veljesrakkautta osoittava, vieraanvarainen, toisia kunnioittava – näin ollen ei ketään ulos sulkeva. Näen silmieni edessä sen tilkkutäkin, josta monelle hyvin tutussa laulussa lauletaan: erilaiset pienet tilkut, on haalistunutta farkkukangasta, punaharmaata froteeta, pilkullista trikoota, pientä ja suurta, eri tavoin elämän varrella rispaantunutta ja repaleista. Yhdessä peitto, joka yhdistää ja lämmittää.
Näin ajattelen seurakunnastamme Kirkkonummella – jokaiselle tilkulle on paikka, jokainen oksa kuuluu samaan puuhun. Pyrimme hyvään, pyrimme rakkauteen ja vieraanvaraisuuteen. Kunnioitamme toisiamme, myös huolimatta moninaisuuden rikkaudessa kukkivista erilaisista näkemyksistä. Ja ennen kaikkea emme sulje ketään ulkopuolelle, jokainen on sydämellisesti tervetullut uusi oksa tai verso, uusi tilkku kasvattamaan peittoa yhä suuremmaksi ja sitä myötä vielä entistä lämpimämmäksi.
Tällaisen seurakunnan eteen haluan omalta osaltani tehdä työtä omalta paikaltani tässä uudessa johtamisen palvelutehtävässä – ja kuitenkin yhtenä oksana, yhtenä tilkkuna. Jumala armossaan ja hyvyydessään siinä minua auttakoon.
Anna-Maija Kuutti-Manninen
kirkkoherra
Espoon piispa Kaisamari Hintikka asetti kirkkoherran virkaan. Oheisen linkin kautta voit lukea piispan puheen virkaanasettamismessussa: Vilpitön rakkaus.