Pieniä ja suuria arkienkeleitä

Mikkelinpäivän evankeliumiteksti alkaa näin: Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

Meitä ihmisiä on kaikenlaisia. Kaikenkokoisia. On pieniä ja suuria. Lapset ovat usein pienempiä ja aikuiset suurempia. Toisaalta se, minkä kokoisia olemme ei aina kerro siitä, minkä kokoisiksi tunnemme itsemme. Joskus saatamme kokea itsemme todella suuriksi. Ehkä silloin, kun olemme oppineet jotakin uutta tai onnistuneet jossakin asiassa. Joskus taas saatamme kokea itsemme suuriksi silloin, kun elämässä tapahtuu muutos. Kun se, mitä olemme olleet, muuttuu joksikin muuksi. Päiväkotilaisesta tulee eskarilainen, eskarilaisesta koululainen. Suureksi voi tuntea itsensä silloin, kun painaa päähänsä ylioppilaslakin tai valmistuu ammattiin, aloittaa työelämän, perustaa perheen. Joskus jokin asia tai esine saa meidät tuntemaan itsemme suuriksi. Se voi olla koulureppu tai oman kodin avaimet.

Joskus taas koemme itsemme hyvin pieniksi, riippumatta siitä minkä kokoisia oikeasti olemme. Joskus suru ja murhe tekee meistä pieniä, joskus pelko tai ahdistus painaa meitä alaspäin. Joskus pieneksi tekee se, että pitäisi osata jotakin tai olla jotakin mitä ei ole. Niin lapset kuin aikuisetkin saattavat olla pieniä ja suuria samaan aikaan. Koko ei kerro kaikkea meistä, sisäinen maailma voi olla hyvin erilainen kuin miltä ulkokuori näyttää. Ehkä merkityksellisempää kuin se miltä näytämme, on se mitä koemme. Miltä meistä tuntuu. Mihin pystymme, mitä toivomme, mihin suuntaan kuljemme.

Katso käsiäsi. Ovatko kätesi pienet vai suuret? Mitä kaikkea käsillä voi tehdä? Minkälaisia asioita niillä on kannettu? Katso jalkojasi. Minne jalkasi ovat sinut tänään tuoneet? Minne jalkasi sinut seuraavaksi kuljettavat? Paina kädet sydämellesi, kuuntele hetki. Miltä sinun sydämessäsi tänään tuntuu? Onko siellä iloa? Painaako sitä jokin? Mitä sydämesi sanoo, oletko tänään pieni vai suuri?

Evankeliumiteksti jatkuu näin: Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”

Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, sanoo Jeesus. Minkälaisia ovat lapset, ja mitä tarkoittaa lasten kaltaiseksi tuleminen? Mitä aikuiset voisivat oppia lapsilta?

Päiväkerhossa ja muskarissa ohjaajat kysyivät tätä lapsilta, ja saivat tällaisia vastauksia:

Aikuiset voisivat oppia lapsilta leikkimistä, erityisesti piiloleikkiä. Aikuiset voisivat oppia lapsilta vauvanhoitoa. Aikuiset voisivat oppia kuuntelemaan. Aikuiset voisivat oppia itkemään. Aikuiset voisivat oppia lapsilta pieniin paikkoihin menemisen hauskuutta. Lapset vielä tähdensivät, että kyse ei ole siitä, etteivätkö aikuiset mahtuisi noihin pieniin paikkoihin, vaan siitä että he eivät viitsi mennä niihin.

Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta kuuluu niille, jotka ovat lasten kaltaisia. Tulla lapsen kaltaiseksi voisi siis merkitä leikkimistä, herkällä korvalla kuuntelemista, tunteiden näyttämistä, ja heittäytymistä, oli kyse sitten pienistä paikoista tai koko elämästä. Tulla lapsen kaltaiseksi voisi merkitä luottamusta. Lapset luottavat meihin aikuisiin, he uskovat hyvään. He luottavat siihen, että elämä kantaa. Me aikuiset suhtaudumme elämään ja tulevaisuuteen usein paljon epäluuloisemmin. Pinnistelemme ja ponnistelemme, tahdomme pärjätä itse, olla riippumattomia. Lapset uskaltavat luottaa siihen, että heitä kannetaan. He tietävät, etteivät ole yksin. He tietävät, että rakastava Jumala on lähellä.

Jeesus sanoo, että Jumalan edessä suurin on se, joka suostuu rakastettavaksi. Nöyrtyy olemaan epävarma, pieni ja avuton. Jumalan rakkaus tekee meistä suuria silloinkin, kun meistä tuntuu pieneltä. Jumalan läsnäolo elämässämme valaa meihin voimaa silloin kun tunnemme olevan heikkoja.

Jumala on antanut meille kädet, joilla tehdä hyviä asioita. Auttaa muita, silittää toista. Jumala on antanut meille jalat, joilla kulkea eri paikkoihin. Mennä sinne, missä meitä tarvitaan. Ja Jumala on antanut meille hyvän sydämen. Meidän sydämemme kuulee toisen ihmisen itkun, se tuntee, jos jollakin on hätä. Silloin sydän ehkä sanoo, että käytä käsiäsi ja jalkojasi, mene sen luo, jolla on paha mieli ja tee hänelle hyvää.

Samalla lailla kuin enkelit, Jumalan lähettämät sanansaattajat ja suojelijat, myös meidät ihmiset on kutsuttu olemaan toistemme apuna ja tukena. Me saamme toimia suojelusenkeleinä toistemme elämässä. Kenelle sinä voisit tänään olla suojelusenkeli?

(Teksti on saarna kaikenikäisten messusta, joka pidettiin Kirkkonummen Masalan kirkossa ja Veikkolan seurakuntakodilla mikkelinpäivänä 2021.)

Daniela Zyskowicz

pastori

Veikkolan seurakuntakodin alttarilla palaa neljä kynttilää. Kynttilöiden välissä on pienet enkelinsiivet.