Paastossa saatat osua olemisestasi pulppuavaan suoneen, omaan voimavaraasi

Laskiaissunnuntai aloitti laskeutumisen paastoon. Suurilla kirkon juhlilla, pääsiäisellä ja joululla, on valmistautumisaikansa; paasto auttaa paneutumaan ja ”kypsymään” tulevaan juhlaan. Paastota voidaan myös tuskan, surun, rakkauden yhteydessä tai etsittäessä vastausta tärkeään kysymykseen. Paastoamisella on useita terveysvaikutuksia, joihin paneutuminen olisi oman juttunsa aihe.

Laskeutumisen suunta on alas, mennään siis kohti pohjaa, perustusta. Millä keinoin alas päästään? Askeltamalla portaita, pulkalla, uppoamalla, porautumalla, kaivamalla, tippumalla, sukeltamalla.. Kristillisyydessä laskeutumisen keinoa nimitämme paastoksi.

Paastoamisen juuret juontuvat eri uskonnoissa varhaisimpiin kirjoituksiin Raamatussa ja Koraanissa. Paastoa harjoittavat niin kristityt kuin muslimit, juutalaiset kuin hindut. Kristillisissä kirkoissa paastopäiviä olivat keskiviikko ja perjantai. Varsin pian tuli tavaksi aloittaa paasto 40 päivää ennen pääsiäistä. Tästä tavasta juontuvat kirkkovuoteemme sijoitetut viisi paastonajan sunnuntaita. Luterilaisuudessa uskonnollisista syistä paastoon suhtaudutaan hieman varauksellisesti; sillä ei ajatella olevan merkitystä pelastuksen kannalta. Silti siihen suhtaudutaan varsin myönteisesti. Erityisesti juuri pääsiäistä edeltävällä hiljaisella viikolla useat kristityt pidättäytyvät joistakin ruuista, esimerkiksi lihasta tai nautintoa tuottavista makeisista, kahvista jne, kullakin on omat tapansa. Olennaista on yksinkertaistaa elämän tapojansa, tottumuksia ja riippuvaisuuksia. Näitä ulkoisia tapojen muutoksia tärkeämpää on suunnata mielensä rukoilemiseen, raamatunlukuun ja osallistumiseen jumalanpalveluksiin. Kymmenen vuoden ajan on kirkossamme osana pääsiäispaastoa pidetty esillä Ekopaasto-kampanjaa, jossa painotetaan kristillisestä näkökulmasta ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita.

Laskeutumisessa lopulta mennään pohjalle, peruskysymyksiin, sinne olemisemme syvyyksiin, sydämen sopukoihin. Mitä sieltä syvyyksistä löytyy, mitä mielen syövereistä pitäisi löytää? Menemättä psykoterapian menetelmien puolelle uskon, että jokaisella on oma kokemusmaailmansa, jonka pohjalta voi arvioida itsetutkistelun ulottuvuuksia. On terveellistä yrittää tavoittaa oma sisäinen ”minä”, sen tavoitteet, tärkeät arvot, haaveet. Se vaatii hiljaisuutta, rauhaa ja mielen avaamista.

Länsimaisessa teologiassa ihminen ymmärretään ruumiina ja sieluna. Persoonallisuudessaan ihmisellä on järjellinen sielu, ymmärrys ja tahto. Se tekee ihmisestä ihmisen erottaen hänet eläimestä. Vaikka ihminen on fyysisesti eläinkuntaa, on ihmisellä jotain eläimeltä puuttuvaa. Jumala on persoona, joka loi ihmiset persooniksi. Persoonien kohtaaminen on avain ymmärtää elämän tarkoitusta, sisältöä ja suuntaa.

Ihmisyyden muodostava humaanisuus muotoutuu Jumalan kohtaamisesta, yhteydestä häneen ja hänen sanaansa.  Olemme ihmisiä silloin kun Jumalan sana löytää meissä vastakaikua; dialoginen personalismi on teologinen ajattelumalli, jonka omaksuin tehdessäni systemaattisen teologian graduani rukouksen teologiasta. Persoonallinen Jumala ja hänen luomansa persoona kohtaavat toisensa rukouksessa ja Jumalan Sanassa. Tällöin toteutuu luomisen ihmisyyden persoonallisuus.

Paasto on matkaa ihmisyyteen, Jumalan löytämiseen. Ihminen on aina matkalla itseensä etsien mahdollisesti hajallaan olevaa minäänsä ja identiteettiänsä. Tuo etsintä jatkuu koko elämän. Ymmärrän niin, että vasta taivaassa, erottamattomassa yhteydessä Jumalaan, toteutuu oma minä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutkimusmatkalla kohti oman olemisen sisintä voi päästä lähemmäksi sinne kätkettyä aarretta. Kun porautuu syvälle, voi osua vesisuoneen tai kultasuoneen. Kerrokset välillä ovat tukkeena ja samalla suojana.

Omaa sisintä aarretta tulee vartioida ja suojella. Se ei tarkoita itsekeskeisyyttä tai itseriittoisuutta vaan päinvastoin itsensä löytänyt voi kääntyä muiden puoleen.

Paasto ei ole vain pidättäytymistä jostain ja yksinkertaista elämää, vaan se on hengellinen matka kohti omaa identiteettiä ja kohti Jumalaa, joka puhuu Raamatussa, rukouksessa, kristittyjen yhteydessä. Mikä juhla syntyykään, kun ainutlaatuiseksi luotu persoona kohtaa Luojansa, Isänsä.

 

Timo Lankinen

TM ja KTM, kesäpappi 2023 Kirkkonummen suomalaisessa seurakunnassa

Vihreä verso keväisestä maasta.