Ajatuksia kärsimyksen sunnuntaina

Kärsimys on kristinuskon ja ehkä myös elämämme vaikeimpia teemoja. Jos Jumala on rakastava ja kaikkivaltias ja tahtoo meille hyvää, miksi Hän ei ota kärsimystä pois maailmasta?

Viime viikkoina maailmantilanne on nostanut tämän kysymyksen entistäkin ajankohtaisemmaksi. Venäjän sota Ukrainassa, ihmisten kärsimys sotatapahtumien ytimessä sekä monet seurannaisvaikutukset, kuten pakolaisten pirstaleiksi hajonnut arki ja uuden elämän rakentamisen haasteet täällä Kirkkonummellakin. Kaikki tämä koskettaa syvästi, jättää sanattomaksi – ja toisaalta myös rohkaisee auttamaan. Kärsimystä on kovin monenlaista: joku meistä tai läheisemme saattaa kärsiä vakavasta sairaudesta tai vaikeasta elämäntilanteesta. Luonnonkatastrofien keskellä elävät ihmiset joutuvat kärsimään esimerkiksi kuivuudesta, tulvista tai maanjäristyksistä. Miksi Jumala antaa tämän kaiken tapahtua?

Tämä on kysymys, johon emme tiedä vastausta. Jumala on rakastava ja kaikkivaltias, mutta Hän on myös salattu. Me emme voi tuntea häntä samalla tavoin kuin tunnemme vaikkapa toisen ihmisen. Jos me aina tietäisimme ja ymmärtäisimme, miten ja miksi Jumala toimii, eihän Hän silloin olisi Jumala. Jumala ei myöskään luomistyössään ole ohjelmoinut meitä ihmisiä roboteiksi, jotka tekevät aina oikeita valintoja ja pelkkää hyvää. Ei, Hän on antanut meille ihmisille vapaan tahdon – ja toisinaan me teemme valintoja, jotka aiheuttavat toisille ihmisille tai meille itsellemme kärsimystä. Isommassa kuvassa luomme yhteiskuntaan, maailmaan rakenteita, jotka ruokkivat epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. Me ihmiset olemme keskeneräisiä, ja maailma on epätäydellinen. Mutta on paljon myös kärsimystä, jonka perusteita ei voi ymmärtää.

Vaikka me emme tiedä, miksi Jumala ei estä kärsimystä ihmiselämässä, voimme kuitenkin luottaa siihen, että kärsimys ei koskaan ole Jumalan rangaistus meitä kohtaan. Joskus kuulee esimerkiksi sairauden tai muuten vaikean elämäntilanteen kohdatessa kysyttävän: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun minua näin rangaistaan?” Kärsimys ei ole rangaistus, Jumala ei kosta meille. Tällaista syyllisyyttä ei pidä ottaa enää lisätaakakseen sairauden tai muiden vaikeuksien keskellä.

Jumala ei ota meiltä pois kärsimystä, mutta Hän lupaa kulkea meidän kanssamme. Jumala on itse Jeesuksessa elänyt ihmisen elämän. Hän on kokenut pelon, tuskan, hylätyksi tulemisen – Raamattu kuvaa Häntä kipujen ja sairauden ystävänä. Hän oli pienenä lapsena vanhempiensa kanssa pakolaisena Egyptissä. Hän kohtasi kidutuskuoleman ristillä. Jumala tuntee meidät, ja Hän tuntee kärsimyksemme. Kun elämässä on vaikeaa, jopa näköalatonta, syvän tuskan ympäröidessä, Hän lupaa kantaa meitä. Voimme luottaa Raamatun lupaukseen: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.”

 

Anna-Maija Kuutti-Manninen

Kirkkoherran pohteita Kärsimyksen sunnuntain messussa, Masalan Pyhän Matteuksen kirkossa 3.4.2022.

Valkoinen kynttilä palaa piikkilankakiepin sisällä.