Pitkään on keskusteltu laskevista jumalanpalvelustilastoista. Viime vuosina myös kirkolliset toimitukset ovat kiinnittäneet huomiota, sillä aiemmin juuri ne ovat osoittautuneet seurakunnan jäsenistön parissa arvostetuimmiksi ja pysyvimmiksi toimintamuodoiksi. Nyt toimituksissakin havaitaan selvää laskua, erityisesti ruuhka-Suomessa. Mihin pappia tulevaisuudessa enää tarvitaan?
Kysymys voi tuntua karulta erityisesti niistä, joille seurakunnan työllä on merkitystä ja jotka haluaisivat nähdä ja kokea hengellisen heräämisenkin aikoja. Itse ajattelen lähinnä kuitenkin heitä, jotka luopuvat kokonaan kotiseurakunnastaan eivätkä halua kirkollisia toimituksia enää lainkaan viettää. Onko papilla näille ihmisille mitään annettavaa?
Uskon, että papille on käyttöä tulevaisuudessakin. Tilanne vain tuntuu surulliselta, koska papin tarve saatetaan huomata vasta pitkien aikojen kuluessa. Kenties vasta koko oman elämänkaaren aikana tai useamman sukupolven kuluttua huomataan, että sellainenkin henkilö kuin pappi olisi tarpeellinen.
Pappi muistuttaa ihmisiä perimmäisistä arvoista, niistä, jotka ovat kaikkien muiden arvojen yläpuolella. Jos ne unohtuvat ja niitä aletaan polkea, silloin olemme surkuteltavassa tilanteessa. Kirkollisiin toimituksiin liittyen voi sanoa, että ristiäisiä järjestetään, jotta me muistaisimme elämän pyhyyden ja koskemattomuuden Jumalan lahjana. Avioliittojen kirkollisia vihkimisiä järjestetään, jotta me muistaisimme lähimmän ihmissuhteemme pyhyyden ja koskemattomuuden. Ja vielä, hautaan siunaamisia järjestetään, jotta me muistaisimme, että toivo kuolemankin keskellä on pyhää.
Jos me kirkosta vieraantumisen ja toimitusten käyttämättömyyden myötä unohdamme elämän pyhyyden sekä suurimpien surujen keskellä toivomisen ja tulevaisuuteen luottamisen, silloin olemme surkuteltavassa asemassa. Historia on osoittanut, että ihmiskunnan suurimmat kärsimykset ovat toteutuneet aikoina, jolloin näitä keskeisiä arvoja ei ole suojeltu eikä kunnioitettu. Ihminen ei voi riistää itselleen jumalallista valtaa perimmäisiin arvoihimme nähden aiheuttamatta samalla mittaamatonta vahinkoa itselleen ja ympäristölleen.
Oma aikamme oirehtii jo. On tapauksia, jolloin ihminen on anastanut itselleen suurimman mahdollisen vallan ja käyttänyt sitä väärin. Näin tehdessään hän on ylentänyt itsensä ja samalla alentunut kaiken muun alapuolelleen. Arvot ovat joutuneet hukkaan, pyhyys on tullut torjutuksi ja usko kadotetuksi. Jäljelle on jäänyt vain ihminen puutteineen ja itsekkäine pyrkimyksineen.
Pappi tai kuka tahansa muukaan ei voi tuollaisessa tilanteessa saada mitään rakentavaa aikaan. Kansakunnan henkinen ja moraalinen selkäranka, sydämen sivistys ja ihmisten keskinäinen rakkaus rakennetaan johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä kasvatustyöllä satojen ja tuhansien vuosien kuluessa. Siinä työssä kirkolla ja papistolla on ollut oma merkityksensä.
Rovasti Timo Posti
- - -
Timo Postin lähtösaarna ja -messu su 28.10. klo 10 Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkkokahvit ja lähtöjuhla messun jälkeen keskustan seurakuntatalolla (Seurakunnantie 1). Tervetuloa!
Evästeet
Evästeiden avulla tarjoamme parempaa käyttökokemusta. Omat, välttämättömät evästeemme kontrolloivat sivuston toimivuutta ja käytettävyyttä.
Käytämme sivustolla upotuksia sosiaalisesta mediasta, kuten videoita ja sisältöjä. Nämä sisällöt saattavat sisältää käyttäjiä henkilöiviä evästeitä. Nähdäksesi nämä sisällöt sivustollamme hyväksy evästeet.