Haapajärven kirkon juhlamessun saarna

Femtonde söndagen efter pingst - 15. sunnuntai helluntaista

Evangelium - Evankeliumi: Joh. 5:1-15

 

Kyrkoherde Fred Wilén, Kyrkslätts svenska församling:

Jag tänkte börja med att ställa frågan om man är mindre tacksam om man inte vet vem som gav gåvan?

Vissa gåvogivare vill ibland vara anonyma. Här tänker jag mig att de inte vill att deras person skall sticka ut, utan det är den goda handlingen som är grejen.

Idag är vi tacksamma över denna kyrka. Aspsjö eller Haapajärvi kyrka har stått på den här platsen i 200år.

Smålämpligt med dagens evangelium så var det vattnet som förde kyrkan just till denna plats.

Den första kyrkan i Haapajärvi byggdes som talkoarbete och stod färdig 1749. Ursprungligen låg Haapajärvi kyrka vid sjöns strand.

De översvämningar som högt vattenstånd orsakade ledde till slitage på kyrkan, och den hade också skadats vid en eldsvåda. Därför beslutade man att bygga upp Haapajärvi kyrka på nytt längre bort från stranden. Den nuvarande kyrkan stod färdig 1823.

Norra Kyrkslätt var långt borta från kyrkan.

Om jag ibland ondgör mig över den krokiga vägen så tar det ju bara ½ timme att köra hit från Centrum, men för mer än  200år sedan var det en heldags projekt att ta sig hit.

Redan på 1600-talet bodde det många finskspråkiga i norra Kyrkslätt. För dem arrangerades gudstjänster utan stadigvarande kyrka.

I början av 1700-talet tog invånarna initiativ till att förbättra sina kyrkliga förhållanden. Som en följd av detta bestämdes det att prästerna måste infinna sig för att hålla finskspråkiga gudstjänster här i trakten.

Avtalet förutsatte att de finnarna svarade för prästens uppehälle och delvis för hans transporter under resan. På grund av att trafikförbindelserna var så dåliga fick byborna 1749 tillstånd att bygga en egen kyrka – den kyrka som sedan delvis flyttade hit år 1823.

Antagligen fanns det många som kände tacksamhet över att Gud hus var nära.

Man kan inte mäta tacksamhet, men jag antar att tacksamheten för denna kyrka var stor under Porkala parentesen när den fungerade som huvudkyrka i församlingen.

När vi ser på alla dessa nötta stockar och bänkar som gett trygghet, mening och tradition för människorna här i trakten så är det lätt att känna tacksamhet.

Ni vet den där känslan när saker och ting löser sig på ett sätt som du kanske inte kunde föreställa dig.

Stunder där du känner att det treenige Guden har ett eller flera fingrar med i spelet.

Tack för denna byggnad!

Kirkkoherra Anna-Maija Kuutti-Manninen, Kirkkonummen suomalainen seurakunta:

Jatkan ajatusta päivän aiheesta, kiitollisuudesta. Päivän evankeliumissa kerrottiin sairaasta, joka oli 38 vuoden ajan odottanut mahdollisuutta parantua. Miehen tilanne tuntuu melko toivottamalta: hänen pitäisi ehtiä parantavaan vesikuohuun ennen ketään muuta, jotta saisi ensimmäisenä kokea veden parantavan vaikutuksen. Kukaan ei auttanut häntä. Epätoivoiseltakin kuulostavan tilanteen keskellä miehellä on täytynyt olla toivoa, koska hän vuodesta toiseen odotti uutta tilaisuutta – ehkä hänellä ei myöskään ollut vaihtoehtoja. Eräänä päivänä paikalle tulee Jeesus, joka kysyy: Tahdotko tulla terveeksi? Mies paranee, kävelee omin jaloin pois. Ihme on tapahtunut.

Myöhemmin mies kertoi juutalaisille, että Jeesus oli parantanut hänet. Vaikka evankeliumi ei suoranaisesti kerro, mitä mies tunsi, voisi kuvitella, että hän oli kiitollinen Jeesukselle. Hän oli saanut elämänsä takaisin.

Tässä tilanteessa juutalaisia suututti se, että Jeesus rikkoi sapattimääräyksen eikä siten toiminut heidän tahtomallaan tavalla. Jeesus ei arvioinut, oliko avun tarvitsija avun arvoinen tai oliko hetki varmasti kaikin puolin sopiva, määräykset täyttävä. Hän teki kaikille erotuksetta hyvää.

Päivän Uuden testamentin teksti, Paavalin kirjeestä Korintin seurakunnalle, kehottaa meitäkin tekemään hyvää, monin tavoin. Palveleminen, hyvän tekeminen herättää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan – oleellista ei ole avun antajan kiittäminen, vaan kiitollisuus Jumalalle, joka on lopulta kaiken hyvän antaja.

Messusta meidät lähetetään aina palvelemaan Jumalaa ja toisia ihmisiä, olemmehan itse tulleet ravituiksi ehtoollisen, Raamatun sanan, rukouksen kautta. Näin meidät lähetetään tänäänkin – ja niin täältä Haapajärven kirkosta on lähetetty hieman eri sanoin, mutta kuitenkin joka messun jälkeen näiden 200 vuoden ajan.

Täältä on lähdetty palvelemaan, kautta aikojen kukin omassa tehtävässään, omalla paikallaan. Täältä on lähdetty tekemään hyvää. 

Jokainen meistä on tullut tänään tänne kirkkoon omasta elämäntilanteestamme, ja tuonut mukanaan omat kiitosaiheensa, omat huolensa, omat kysymyksensä. Näin on hyvä, näin pitääkin olla – tule kirkkoon juuri sellaisena kuin olet. Jumalan rakastavan katseen alle ja yhteyteen toinen toistemme kanssa.

Kuluneen 200 vuoden aikana tänne Haapajärven kirkkoon tultu hyvin monenlaisista elämäntilanteista. Näihin kahteen vuosisataan ovat mahtuneet muun muassa nälkävuodet, sisällissota, maailmansota, useita pandemioita sekä parenteesin aika. Paljon vaikeita, koko kyläkuntaa, Kirkkonummea, Suomea, maailmaakin koskettavia vaiheita. Puhumattakaan lisäksi jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyvistä vaikeuksista, sairaudesta, turvattomuudesta, peloista. Uskon, että kirkko on tuonut monille turvaa, luottamusta Jumalaan ja toivoa.

Nämä kirkon seinät ovat kuulleet myös monet kiitosaiheet, täällä on iloittu kastehetkissä, nuoret ovat polvistuneet alttarin äärelle konfirmoitaviksi ja vihkiparit sanomaan toisilleen tahdon. Monille teistä liittyy tänne vahvoja tunnemuistoja tällaisistakin hetkistä. Hetkistä, jotka ovat täyttyneet kiitollisuudesta.

Nämä kaksi vuosisataa elämää täällä Haapajärven kirkolla Jumala on johdattanut ja kantanut, läpi vaikeidenkin aikojen. Jumalan rakkauden ja johdatuksen varaan me saamme rakentaa myös elämämme eteenpäin - niin yhteisönä, seurakuntana kuin omassa elämässäkin. Tänäkin aikana on monenlaista pelkoa ja huolta, kuten sota lähialueella, levoton maailmantilanne, hätä läheisistä. Mutta Jumala johtaa meitä jatkossakin, minne tiemme viekin, mitä edessämme onkaan. Johdattaa, eikä vain täällä elämässä vaan myös aikanaan taivaan kotiin.

Psalmista 62: Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa Hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. Aamen.

Kirkkoherrat esittelevät messun jälkeen Haapajärven kirkon uusia kirkkotekstiilejä.
Kirkkoherrat esittelevät messun jälkeen Haapajärven kirkon uusia kirkkotekstiilejä.