Olet aina mielessä, iskä!
Menen alakertaan. Isä käskee laittamaan tulen keittiön hellaan. Yritin sytyttää tulen, mutta se ei onnistunut, niinpä isäni tuli hetken päästä keittiöön sytyttämään itse tulen keittiön hellaan.
Oli vielä pimeää ja hämärää ulkona. Aamu puuron laittoon seuraavaksi. Ja lehden haku postilaatikolta ja koiran päästäminen sisälle tarhasta. Mukava tapa aloitaa aamu. Melkein hyräilen kun olen onnellinen. Saan olla isäni luona kylässä.
Jotakin oli silti pielessä.
Viimeisellä kerralla kun kävin isäni luona hän totesi että se on meillä isäni lapsilla perintöä odotellessa. Silloin minua alkoi masentamaan kun tiesin että tämä kerta oli viimeinen kerta. Olla isäni ja koiran luona maalla.
Isälläni oli maatila. Siellä on ollut lampaita, kanoja, kukko ja yksi kanikin ja koiria. Lampaan lihaa en ole pystynyt syömään. Mutta muuta riistaa menee. Perusriistaa. Isäni oli metsästäjä. En suostu syömään mitään kasvisnakkeja, tai mitään muuta kasvisruokaa kuin salaattia. Olen sen suhteen aika nirso. Olen perus sekasyöjä.
Isäni luota minulla on hyviä muistoja. Kun hän oli päivisin töissä, minä sain nauttia omasta rauhasta siellä maatilalla. Sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Mikäs siinä kun olen ja olin jo silloin työkyvyttömyyseläkkeellä. En laittanut edes herätyskelloa soimaan kun tiesin että saan nukkua pitkään aamulla. Laitoksessa oli herätys jo klo 7.30 ja se on liian aikaisin. Siksi minä nautin aivan hirveästi siitä että sain olla isäni luona ihan omassa rauhassa kun hän oli töissä.
Kävin antamassa aina lampaille ruokaa, ja kävin koirien kanssa lenkillä. Oli aivan ihanaa olla yksin maatilalla. Yksi järvi näkyi keittiön ikkunasta ja toinen järvi makkarin ikkunasta. Ja metsää ja peltoa ympärillä. Sellaisessa paikassa sielu ja mieli lepää.
Isäni talolla oli pitkä historia. Talo oltiin rakennettu 1949 ja sanotaan että vanhoilla taloilla on sielu. Minä nukuin yläkerrassa.
Sanotaan, että seinät tallentavat muistiin paljon asioita. välillä tuntui että ihokarvat nousivat pystyyn siellä ollessa.
Nyt sitten välillä pohdin kaikkia noita asioita jotka tapahtuivat isäni luona. Tulee hyviä muistoja mieleen.
Kerran kun olimme vielä pieniä siskojeni kanssa niin minä olin yläkerrassa ja pikkusiskot olivat alakerrassa katsomassa telkkaria niin kuulin yläkertaan asti kun lasi poksahti rikki. Se vaan hajosi eikä kukaan ollut edes koskenut lasiin. Pelästyttiin kaikki. Onko tämä sellaista, kuin yliluonnollista tapahtumaa? Miksi lasi meni rikki vaikka ei kukaan ollut koskenutkaan lasiin? Minä kyllä toisinaan aavistin isän luona sellaista tapahtumaa että joku olisi ollut läsnä kun olin siellä yksin. Ihokarvat nousivat pystyyn joten siitä minä aavistin. Ja eläimet, koirat vaistoavat juttuja. Mitä me ihmiset eivät näe. Mietin sellaista, että onko olemassa suojelusenkeleitä?
Sanonta kuuluu niin että vanhoilla taloilla on sielu. Siksi myös uskon suojelusenkeleihin koska tämä isäni maatilan talo on rakennettu 1949 vuonna ja toisinaan olen vaistonnut yliluonnollisia juttuja paljon tuolla isäni luona. Esimerkiksi kerran kun olin alakerrassa päikkäreille menossa ja just olin päässyt uneen niin kuulin kun yläerrassa jokin tömähti. En tiedä mikä se oli tai joku elukka mutta säikähdin. oikein kunnolla. Olin usein yksin isäni maatilalla. Ja kun oikein pelotti niin otin koirat sisälle.
Mutta nautin todella paljon olla isäni luona. Koska siellä oli eläimiä ja iso piha ja luontoa lähellä. Poissa kaupungin hulinasta.
Kaipaan sinua Isä!
Susanna Raunio, seurakuntalainen
