Ihmisen rajallisuudesta

Raamattu opettaa meille, miksi meidän tulisi antaa anteeksi toisille, jotka ovat meitä rikkoneet sanoilla ja teoilla. Ehkä yhtä suuri kysymys, kuin se miksi annamme anteeksi on kysymys siitä, miten annamme anteeksi sekä toisille ihmisille, että myös itsellemme?

Vihan tunne kohdatuista vääryyksistä voi  käpertyä syvälle alitajuntaan ja tehdä juuret katkeruuteen. Siellä tämä tunne ärjyy tilanteesta kysymyksiä, joihin on lähes mahdotonta saada vastauksia. 

Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita. 

Uskon, että meillä kaikilla on vain rajallinen kyky ymmärtää todella itseämme ja toisia ihmisiä. Valitsemalla armollisuuden toista ihmistä ja itseämme kohtaan, ihmisen rajallisuuden ymmärtämisen avulla voimme antaa anteeksi. Meillä kaikilla on menneisyytemme, johon ovat vaikuttaneet toiset ihmiset, ja meillä on tulevaisuus, jota emme välttämättä ymmärrä eikä se ole vielä meille täysin avautunut.  

Raamatun sanamuoto puhuu siitä, miksi annamme anteeksi toisille, mutta uskon, että meidän tulee antaa anteeksi myös itsellemme samalla armollisuudella - ymmärtäen omaa rajallisuuttamme ymmärtää. 

Anu Härmä, seurakuntalainen

Kaksi punikkitattia kiinni toisissaan.