Uuden ihmettelyä

"Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu." (Job.8:19)

Kevät on jo pitkällä. Viimeisetkin lumet alkavat olla sulaneet pois. Pitkä ja pimeä syksy on takanapäin. Kevään aurinko on jo näyttäytynyt ja saanut lämmittää. Ihmiset ikään kuin heräävät uudelleen elämään, ja tähän kevääseen. Moni meistä odottaa jo tulevaa kesää suunnitelmineen. Kevät on usein itselleni jollain tapaa uuden alku, aika jolloin ihmettelen jälleen kerran luonnon kauneutta ja herään kiitollisuuteen. Herään kiitollisuuteen siitä, mitä edellisenä syksynä ja tänä keväänä on elämässäni tapahtunut.

Erityisesti tämä kevät on monella tapaa ollut itselleni uuden oppimista ja ihmettelyä. Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Helsingistä. Opiskelen Sosionomi + Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajaksi. Kevään aikana olen saanut seurakuntaharjoittelun kautta mahdollisuuden tutustua Kirkkonummen Suomalaisen seurakunnan toimintaan.

Varhaiskasvatuksen näkökulmasta seurakunnan toiminta on näyttäytynyt hyvin monipuolisena ja laadukkaana. Useaan otteeseen kevään aikana olen ihmetellyt Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta. Olen harjoitteluni aikana päässyt mukaan myös seuraamaan seurakunnan erilaisia kokouksia, jossa seurakunnan ja varhaiskasvatuksen toimintaa suunnitellaan ja kehitetään. Toiminnan hyvästä suunnittelusta ja kehittämiseen pyrkimisestä olen saanut oppia paljon. Päiväkerhot varhaiskasvatusikäisille lapsille, kaakaokerhot koululaisille, perhekerhot, avoimet perhetuvat ja ensi kertaa vanhemmaksi- ryhmät ovat luoneet vaikutelman seurakunnasta, joka haluaa olla kohtaamassa kokonaisvaltaisesti alueen lapsia sekä perheitä.

Kokonaisvaltaista kohtaamista olen itsekin saanut opetella harjoitteluni aikana. Kiitollinen olen jokaisesta seurakuntalaisesta, työntekijästä, vapaaehtoisista ja erityisesti lapsista ja perheistä,  joihin olen saanut kevään aikana tutustua. Jokainen kohtaaminen, lapsiin ja perheisiin tutustuminen on opettanut minulle jotain uutta. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ihme. Jumalan luoma ihme, heti syntymästä saakka. Jokaisella meistä on hienoja persoonallisia piirteitä, lahjoja ja taitoja. Lahjojen ja taitojemme kautta voimme olla luomassa jotain ihmeellistä ja uutta tähän maailmaan. Omilla hienoilla lahjoilla ja taidoillamme voimme olla myös luomassa seurakuntaa ollessamme mukana toiminnassa. Uskon, että meistä jokainen on kutsuttu olemaan osa kaikkien yhteistä yhteisöä ja seurakuntaa, jonka toimintaan olen saanut kokea jokaisen vauvasta vaariin olevan yhtä lämpimästi tervetullut mukaan!

Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaaja-opiskelija Piia Kankainen