”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”

Jeesuksen esittämä kysymys on pitänyt otteessaan viime sunnuntaista lähtien.

”Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.” Luukas 18:35-43

Jeesus kysyi sokealta mieheltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Jeesuksen kysymys on yksinkertainen, mutta silti siinä on monta merkitystä ja kerrosta. Ensinnäkään Jeesus ei olettanut tietävänsä mitä toinen haluaa. Jeesus varmasti näkee, että mies on sokea ja kykenemätön tavanomaiseen elämään ja työntekoon näkeviin verrattuna. Kuitenkin Jeesus kysyy mieheltä itseltään: "Mitä (sinä) haluat minun tekevän sinulle?

Toisekseen Jeesus tietää, että hänellä on voima ja valta vastata toisen tarpeeseen. Mitä haluat minun tekevän sinulle? Jeesus näkee, että tilanne vaatii oikeita tekoja, ei tsemppitoivotuksia tai jaxuhaleja.

Kolmanneksi Jeesuksella on tahto, halu ja kyky kohdata toisen tarve. Jeesus pysähtyy, kohtaa miehen, kysyy eikä oleta. Kysyy kysymyksen, koska haluaa auttaa. Ja tämä kysymyksen kolmas ulottuvuus onkin se otteessaan pitävä voima.

”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” on vaativa kysymys. Kysymyksen kysyminen vaikka puolisolta, lapselta tai avun tarpeessa olevalta naapurilta asettaa meidät tiukkaan paikkaan. Joudumme tällöin kohtaamaan lähimmäisen aidosti ilman luulemista tai olettamista. Kysymyksen kysyminen on henkilökohtainen haaste, joka altistaa myös epämukavuusalueelle. Kysymällä asetan itseni silloin alttiiksi vastaukselle, josta en voi tietää, mitä se pitää sisällään. Mitä saakaan vastaukseksi, niin se vastaus velvoittaa kysyjää. ”Haluan, että viettäisit enemmän aikaa kanssani.” ”Haluan, että lukisit minulle saman iltasadun kolme kertaa peräjälkeen.” ”Haluaisin, että auttaisit minua lumitöiden kanssa.” Toisaalta sieltä voi tulla vaikka vastaukseksi: ”Haluaisin, että minua halataan.” Saattaakin olla, että emme tule kysyneeksi tätä tärkeää kysymystä, koska emme ole varmoja jaksammeko, haluammeko tai kykenemmekö ottamaan vastaan vastauksen.

Entäpä, jos tallustellessani kotikulmillani joku läheisistäni, naapurini tai Jeesus kysyisi minulta: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Kysymys haastaa myös vastaajan. Mitä osaisinkaan sillä hetkellä vastata? Minun pitäisi olla selvillä siitä, että mikä on minun syvin tarpeeni.

Raamatussa on paljon erilaisia kysymyksiä, mutta juuri tämä Jeesuksen kysymys pitää minua nyt otteessaan. Ehkä se onkin paastokutsu, että raivaisin tilaa ja aikaa sille, että voisin kuulla Jeesuksen kysymyksen, enkä kiiruhtaisi väenpaljoudessa ohi. Ehkäpä Jeesuksen kysymys on myös paastokutsu sinulle. Jeesus kysyy meiltä tänään: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mitä sinä vastaisit Jeesukselle?

Tiedottaja Johanna Lahtinen