- Retriitit
- Aikuisrippikoulut
- Pintaa syvemmälle -artikkelit
-
Blogit
- Kipu sisimmässä
- Diakoniaa Kirkkonummella
- Siviilipalvelusvelvollisena seurakunnassa
- Rento yhteisömessu
- Loikkasimmeko kotisohvalla?
- Kun jäljellä on vain yksi kertomus
- Onko sinulla ikävä
- Eteisestä kotiin
- Luottamuksen juhla
- Minä lähetän sinut!
- Mitä on rakkaus?
- Bäng!
- Armoa äidillekin
- Usko, toivo ja rakkaus
- Me menemme nyt Jerusalemiin
- Päästä meidät pahasta
- Jeesus-lapsen kädet
- Minun kirkkoni
- Mihin pappia tarvitaan?
- Kohti uutta
- Kaikkien äitien esikuva
- Uuden ihmettelyä
- Aamun sanansaattajat
- "Mitä haluat minun tekevän sinulle?"
- Sytytän kynttilän
- Enkeliovi
- Lohtu
- Hartauksia ja saarnoja
Sytytän kynttilän
Sytytän kynttilän. Pieni liekki valaisee pimeää huonetta. Kynttilän liekki valaisee myös sisintäni. Silloin, kun huolet ja levottomuus vaivaavat, rukouksen liekki muistuttaa toisesta todellisuudesta.
Meidän on helppo kadottaa valo ja toivo elämän arkisessa hyörinässä. Kun kuulemme uutisia, jotka pelästyttävät, kun sairaus ja kuolema tulee liian lähelle, me jäämme helposti varjoihin. Ja kuitenkin, Jumala on tullut sinne, missä on kaikkein pimeintä.
”Jeesus Kristus on maailman valo.” Hän ei ole vain maailman valo, vaan liekki jokaisen kristityn elämässä. ”Se, joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.” Ikuinen valo syttyi elämääni kastehetkellä. Vaikka varjot eivät jätä minua, polulla kajastaa aina valo, jota kohti suunnistaa.
Valo näyttää ehkä pieneltä, mutta se ei koskaan sammu. Se loistaa tämän elämän jälkeenkin. Taivaassa saan kylpeä valossa ilman varjoja. Siihen saakka rukoilen ja sytytän kynttilän. Vaikka yksi liekki on pieni, meidän kynttilämme yhdessä loistavat kirkkaina.
Rukoilen:
Isä, varjele minua maailman pimeydeltä. Anna Kristuksen valon loistaa sydämessäni vaikempinakin hetkinä. Auta minua levittämään valoa toisillekin ja pidä kirkkauden päämäärä mielessäni. Aamen.
Seurakuntapastori Johanna Siltala