Luottamuksen juhla

Jokainen joulu on hiukan erilainen kuin edellinen. Elämä muuttuu ja muuttaa.

Joulun kristillinen sanoma kuitenkin pysyy. Vaikka jouluevankeliumin viesti säilyy muuttumattomana, se on silti joka joulu kuin uusi ja pysäyttää hieman eri tavalla kuin aiemmin.

Tänä jouluna olen löytänyt tutusta kertomuksesta luottamuksen juuret. Luottamuksesta on viime viikkoina puhuttu paljon. Arkikokemuksesta tiedämme, kuinka tärkeä ja toisaalta haavoittuva luottamus on. Juuri tähän luo valoa Vapahtajan syntymäjuhla.

Marian, Joosefin ja vastasyntyneen lapsen elämä oli ulkoisesti epävarmaa ja turvatonta. Paimenet säikähtivät ja itämaan tietäjät eksyivät, pettyivät ja kadottivat suunnan. Kuitenkin he luottivat ja jaksoivat kantaa oman vastuunsa. He tunnistivat seimen lapsessa Jumalan läsnäolon.

Luottamus nojaa siihen, että tämä päivä ja tulevaisuus on Jumalan kädessä. Betlehemistä lähti luottamuksen virta, joka aikaansaa iloa ja rauhaa, ulkoisista olosuhteista riippumatta.

On tilanteita, joissa yksikin ihminen riittää – ja epäluottamus kasvaa luottamukseksi. Joulu on luottamuksen ja rohkeuden juhla!

Levollista joulun juhlaa ja hyvää uutta vuotta 2020!

Hannu Suni

Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra


Jouluevankeliumi Luuk. 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Joulukuvaelma Kirkkonummen kirkossa.
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha
      ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.