Minä lähetän sinut!

Marraskuun ensimmäisen sunnuntain kirkkopyhä kirvoitti muistamaan erityisesti muutamia Vanhasta Testamentista tuttuja Jumalan lähettiläitä, profeettoja. Profeetta oli hyvin erityinen tehtävä, sillä muinaisessa Lähi-idässä profeetoilla uskottiin olevan kyky välittää sanomia Jumalalta.

Kysymys ei siis ollut ennustamisesta, johon profeetta-sana nykykontekstissa usein liitetään, vaan pikemminkin jumalallisten neuvoista ja varoituksista, usein pelastuksen tai tuomion julistamisesta.

Profeetaksi valinta ei ollut mitenkään sattumanvaraista, tai profeetan tehtävään ei voinut ilmoittautua, vaan Jumala valitsi henkilön jo ennen tämän syntymää. Esimerkiksi Jeremian kirjan mukaan Jumala valitsi Jeremian profeetaksi jo ”ennen kuin hänet muovattiin äidin kohdussa”.

Profeetan tehtävään ei voinut ilmoittautua, ja vaikuttaa siltä, että siitä ei voinut myöskään kieltäytyä. Jeremia kyllä yritti – hän sanoi: ”en minä osaa puhua, minä olen niin nuori”.  Samankaltaisen vastauksen antoi myös toinen merkittävä, profeettoihin rinnastettava henkilö vielä varhaisemmalta ajalta, nimittäin Mooses. Myös Mooses kieltäytyi, kun Herra kutsui hänet johtamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta. Mooseskin vetosi siihen, että hän ei osaa puhua: ”Minulla on hidas puhe ja kankea kieli”. Ja hän pyysi vielä aivan suoraan ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Mutta neuvottelu Jumalan kanssa ei kuitenkaan johtanut muutokseen, niin Mooses kuin myös Jeremia lähetettiin tehtävään.

Vielä vahvemman kieltäytymisen osoitti aikanaan profeetta Joona: kun Jumala kutsui hänet tehtävään, hän pinkaisi pakoon. Joonan kirjan mukaan hän ”maksoi matkansa ja astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta”. Mutta kuinka ollakaan, myrskyn seurauksena, valaan vatsan vietettyjen päivien jälkeen, Joona päätyi rannalle, uudelleen Herran puhuteltavaksi. Tällä kertaa hän sanoi Jumalan tehtävälle kyllä – hänelläkään ei lopulta ollut vaihtoehtoja. Ristejä sinisävyisessä Pyhän Mikaelin kirkossa.

On aika lohdullista ajatella, että nämäkin Jumalan miehet pelkäsivät ja ensin vastustelivat. He kokivat vahvasti, että heillä ei ollut sellaisia kykyjä tai ominaisuuksia, joita tehtävään tarvittiin. Tehtävä Jumalan lähettiläänä tulisi viemään vaaroihin ja vaikeuksiin – ja myös julkisuuteen. Profeetat eivät olleet mitään suosittuja hahmoja, sillä heidän tehtävänsä oli saarnata kuulijoille epämiellyttävistä asioista, kuten tarpeesta tehdä parannus tai muuten koittaisi tuomio, rangaistus. 

Mutta Jumala antoi myös vahvan lupauksen: Hän lupasi antaa sanat niin Jeremialle kuin myös Moosekselle, sekä suojella heitä ja olla heidän kanssaan. Jumalan antamasta tehtävästä ei voi kieltäytyä, mutta siitä ei myöskään tarvitse selvitä yksin. Jumalan lähettiläänä ei olla omalla asialla, omalla agendalla, vaan toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa.

Tänä päivänä me olemme Jeesuksen lähettiläitä - emme profeettoja, mutta kristittyinä ikään kuin Jeesuksen käsinä ja jalkoina täällä maailmassa. Meidän jokaisen tehtävänä on rakastaa ja auttaa lähimmäisiämme. Ja meillä jokaisella on erityinen tehtäväkin, kuten esirukoilija, jokin vapaaehtoistehtävä, kutsumus olla vanhempana tai rinnalla kulkijana, ja ylipäätään palvella niillä lahjoilla, joita meille on annettu. Toisaalta, tehtävät Jeesuksen lähettiläänä eivät aina välttämättä mene juuri omien vahvuuksiemme tai toiveidemme mukaisesti – tai eivät ehkä juuri sen mukaisesti, mitä me itse pidämme itsessämme vahvuuksina tai mikä itseämme eniten miellyttäisi.

Jumalan kutsu voi yllättää. Joskus käytetään tässä yhteydessä sanaa ”Jumalan huumorintaju”- itsensä voi löytää tehtävästä, paikasta tai tilanteesta, jollaiseen ei olisi tullut mieleenkään hakeutua. Ja ehkä juuri siksi niissä tilanteissa onkin kokonaan Jumalan antaman voiman ja rohkeuden varassa, niissä ei voi loistaa omilla kyvyillään. Tällaisiin tehtäviin Jumala meitä johdattaa. Jos tietäisimme itse, mitä on edessä, saattaisimme parkaista kuin Jeremia tai Mooses - ”enhän minä osaa puhua” - tai hypätä laivalla karkuun, kuten Joona yritti.

Meidän ei tarvitse olla huolissamme osaamisestamme, sillä olemme Jumalan antamassa tehtävässä, emme omalla asiallamme. Ja, aivan kuten Jumala lupasi Moosekselle, Jeremialle ja kautta aikain kaikille Hänen seuraajilleen, hän lupaa myös sinulle: ”Minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.

Oletko miettinyt, minkälaisiin tehtäviin ja tilanteisiin Jumala on sinut lähettänyt?

(lyhennelmä saarnasta Kirkkonummen kirkossa 3.11.2019)

 

Anna-Maija Kuutti-Manninen

pastori