”Päästä meidät pahasta”

Paha ei ole suosikkiaiheeni. Keskityn elämässäni ja puheissani niin paljon hyvään kuin mahdollista. Vähän aikaa sitten minut kuitenkin pysäytettiin ja minua ravisteltiin.  

Eräs tuttavan tuttu pysäytti minut ja kysyi yllättäen, mitä me luterilaiset kristityt oikein ajattelemme pahasta. Hän itse ei kuulu kirkkoon eikä ole koskaan osallistunut uskonnonopetukseen tai seurakunnan tilaisuuksiin lukuunottamatta muutamia kastejuhlia ja jouluhartauksia. Hän oli viime aikoina pohtinut maailman kärsimystä ja pahan ongelmaa. Elokuvia katsellessaan hän oli saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, että katolisessa kirkossa karkotetaan pahaa. ”Mutta, tehän puhutte vaan, hyvästä! (tarkoitti suomen luterilaista kirkkoa) Uskotteko ollenkaan pahaan, hän kysyi.”

Yllättävä kysymys yllättävässä hetkessä. Keräsin hetken ajatuksia ja mietin, mistä lähtisin liikkeelle. On totta, että elämän juhlahetkissä hyvä korostuu. Rippikoulussa opettaessanikin keskityn hyvään. Kun olemme kastettuja, me olemme siirtyneet pimeydestä valoon, olemme Jumalan varjeluksessa. Silti paha on totta. Emme voi sulkea siltä silmiämme, emmekä ole siitä itsekään vapaita. Paha ei ole vain itsemme ulkopuolella, vaan joka päivä meidän elämässämme käydään taistelua. Toiminko oikein vai väärin, huomioinko muita, miten jaan aikaani. Suljenko silmäni, annanko vääryyden tapahtua.

Harry Potter, nuori velho kysyy kauhuissaan eräässä kirjassa kummisedältään:” en kai minä ole paha, tai muutu pahaksi, koska ajattelen pahaa.” Kummisetä vastaa, että meissä kaikissa on hyvää ja pahaa.  Meitä määrittää se kumman mukaan toimimme, kumman valitsemme. Taistelu hyvän ja pahan välillä on todellista, vaikka Harry Potter onkin satua.

Meitä kehotetaan rukoilemaan Jumalaa: ”päästä meidät pahasta”. Meistä itsestämme ei ole vastustamaan pahaa. Me tarvitsemme Jeesusta. Juuri siksi Kristus kärsi ja voitti kuoleman, jotta kerran me olisimme vapaita pahasta, jotta kerran koko luomakunta olisi vapaa pahasta.

Kerroin tuttavalle, että kirkkomme tiedostaa, että paha on totta. Kerroin, että kastejuhlassa jo pieni vauva saa omakseen armon ja pyhän hengen lahjan, joka on pahaa voimakkaampi. Silti niin kauan kuin elämme, elämme maailmassa, missä hyvä ja paha elävät rinnakkain. Vaikka välillä kärsimys kauhistuttaa, ja elämän epäreiluus musertaa, meillä on Jumalan lupaus, että kerran vielä vääryydet korjataan. Jumala kulkee ja kärsii rinnallamme, hän välittää. Valo on pimeyttä kirkkaampi, hyvä on aina lopulta pahaa voimakkaampi.

Mitä enemmän maailmassa on pimeyttä ja vääryyttä, sitä enemmän kerromme seurakunnassa Jumalan hyvyydestä, armosta ja rakkaudesta. ”Päästä meidät pahasta” on rukous jokaista päivää varten, mutta se suuntaa katseemme jo kohti sitä hetkeä, jolloin taivaan kirkkaudessa ei ole pimeyden häivää.

 

Johanna Siltala

Seurakuntapastori