Armoa äidillekin

Muistan, kuinka ennen esikoiseni syntymää mietin, millainen äiti haluaisin olla. Tietenkin oman tulevan äitiyden esikuvia olivat oma äiti ja isoäiti. Ja totta kai tiesin, mitkä virheet itse välttäisin tulevana äitinä. ”En ainakaan toimi tässä asiassa kuin oma äitini”. Niin, se oli silloin. Äitiyden ihanteet ja käytännön elämä ovat kyllä kokeneet yhteentörmäyksiä sittemmin.

Omaan äitiyteen on vaikuttanut vähintään yhtä paljon erilaiset merkittävät kohtaamiset ”äidin korvikkeiden”, äitihahmojen kanssa. He ovat kulkeneet rinnallani silloin, kun on tarvinnut turvallisia ja lämpöisiä lähimmäisiä vierelleen. Silloin, kun oma äiti ei ole ollut saatavilla.

Oman elämäni äitihahmot, niitä muistelee vielä vuosien päästä. Seurakunnan kuviskerhon vetäjä, rippipappi, opiskelija-ajan vuokraemäntä ja opinnäytetyönohjaaja – muutamia mainitakseni. Heitä on yhdistänyt lempeä ja rakkaudellinen tapa katsoa ja kuulla minut.

Myös äiti tarvitsee äitiä: huolenpitoa, syliä, rakkautta ja anteeksiantoa. Tulen lopun ikääni muistamaan seurakunnan perhekerhon lastenohjaajan myötätuntoisen ja hyväksyvän katseen vauvavuoden keskellä, joka viesti nuorelle, epävarmalle äidille: ”Sinä osaat ja riität, sinua rakastetaan”.

Tarvitsemme äitiyden eri vaiheisiin äitihahmoja; kannustajia, vertaisia, lohduttajia. He voivat olla rukousvastaus juuri sinä hetkenä, kun koet suurta riittämättömyyttä ja armottomuutta itseäsi kohtaan. 

On hyvä pysähtyä miettimään, miten puhut itsellesi äitinä? Onko siinä läsnä armo, rakkaus ja anteeksianto, joita pyrkii lapselleen opettamaan? Törmäsin ”Hidasta elämää” -blogissa äidin inhimillisyysrukoukseen, jonka kirjoittaja oli laatinut hetkenä, jolloin koki olonsa riittämättömäksi ja syylliseksi. Se kosketti minua, toivottavasti se tuo lohtua sinullekin.

Rakas minä, olen tehnyt parhaani.

Anna minun päästää irti itsesyytöksistä.

Anna minulle inhimillisyyttä hyväksyä väsymys.

Anna minulle joustavuutta sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin.

Ja anna minun hyväksyä siitä nouseva pettymys tai ärsytys, ne eivät tee minusta huonoa äitiä.

Anna minun muistaa, että asiat eivät mene aina niin kuin haluaisin, mutta ne menevät kyllä kuten kuuluu.

Anna minulle inhimillisyyttä kuunnella omia voimiani.

Anna minulle rohkeutta pyytää apua ja herkkyyttä vastaanottaa sitä.

Anna minun olla vertaamatta itseäni toisiin, ja kuitenkin kun joskus niin teen, anna minun muistaa, että olen äiti omalla tavallani.

Anna minun muistaa, että on inhimillistä välillä ajatella, ettei jaksa enää sekuntiakaan.

Anna minun ymmärtää, että väsyneenä välillä kiukuttelen ja reagoin toisin kuin haluaisin.

Anna minun antaa se itselleni anteeksi.

Ja pyydän anteeksi myös rakkaalta lapseltani.

Anna minun muistaa, että en ole täydellinen, mutta voin olla inhimillinen.

(Eevi Minkkinen)

Kiitos Jeesus, kun kuulet rukouksemme. Armahda meitä. Aamen.

Irja Kekkonen

perhevapaalla oleva diakoniatyöntekijä