Enkeli

Monesti isäni luona maaseudulla minä vaistosin asioita ja juttuja. Koska olin siellä maaseudulla ja oli hiljaista.

Kun minua oikein pelotti omat jutut niin kävin hakemassa koirat ja otin ne sisään turvakseni. Tai laitoin radion tai telkkarin päälle kun musiikin kuuntelu auttoi. Koska aika useasti vaistosin sen että joku muukin on läsnä kuin minä ja koirat. Huomasin siitä kun ihokarvat nousivat pystyyn. Mutta minä en pelännyt, koska rukoileminen auttoi ja minä olen uskonut pienestä asti suojelusenkeleihin. Heihin voi luottaa aina kun ovat aina auttaneet minua kun olen rukoillut.

Nykyään jos minulla on kovin paha fiilis ja olen menossa nukkumaan, niin teen niin, että huudan mielessäni, että "häivy paha" tuota minä hoen mielessäni monta kertaa. Sitten minä nukahdan. Pyydän aika monesti suojelusenkeleitä luokseni illalla ennen nukkumaan menoa. Kun oikein paljon pelottaa.

Välillä minulle tulee iskää tosi kova ikävä aina iltaisin. Kun tuppaa tulemaan, niin sekin rauhoittaa kun tulee sellainen tunne että iskä on minun suojelusenkelini ja että hän kulkee vierelläni menen minä minne tahansa.

Sekin rauhoittaa. Kun tiedän että enkelit ovat aina vierelläni kuljen minä minne tahansa. Etenkin iskä on minulle suojelusenkeli. Vaistoan isän lähelläni joka päivä ja myös silloinkin kun tuntuu että ahdistaa. Rukoilen myös ystävieni puolesta. Se on minulle ominainen tapa. Koska se edelleen rauhoittaa. Usko Jumalaan auttaa. Se tuo sellaisen kivan rauhallisen tunteen. Siihen tuudittaudun ja nukahdan iltaisin jos en meinaa saada unta. Joskus tykkään juoda energiajuomaa että piristyisin, niin satunnaisesti tulee valvottua myöhempään. Tekee hyvää vaan. Elämä on annettu meille elättäväksi. Kerran, kun olin osastollla sairaalassa ja harmittelin, että kun en ole saanut töitä tai opiskelupaikkaa, niin minun huonetoveri totesi vain että "täytyy se elämäkin elää". Minusta tuo oli pätevä lause. Elämäkin pitää elää eikä se aina ole sellaista, että mennään joka päivä 8 töihin ja tullaan klo 16 takaisin.

Me ihmiset olemme erilaisia. Toiset tykkää tylsästä toimistotyöstä ja toiset siivoavat. Minäkin kokeilin siivousta mutta totesin vain että on se aika rankkaa ja nostan nyt hattua kaikille siivoajille ja laitoshuoltajille. Teette arvokasta työtä. SItä minä kunnioitan.

Mutta takaisin aiheeseen. Kun minä poistun tästä yksiköstä niin rukoilen itselleni todella monta kertaa suojelusenkeleitä matkaan mukaan. Se tuo minulle rohkeutta lähteä tästä pois. Minä kammoan ulos lähtemistä. Pelkään että jotain pahaa tapahtuu. Mutta kuitenkin kun rukoilen ja tiedostan, että suojelusenkelit ovat matkassa mukana, niin voin  helpottuneena lähteä. Mutta en sillai paljon liiku juuri siksi kun pelottaa. Tiedän että se kuulostaa oudolta, mutta minua auttaa se että voin rauhassa lähteä jos olen menossa. Yleensä menen kyydillä. Silloin ei pelota sillai niin pahasti. Mutta ennen sitäkin matkaa minä rukoilen ja paljon että kaikki menee hyvin. Toivon rukouksissani useasti rauhaa kaikille maan ihmisille. Kiitos että luit tämän.

Siunausta t. Susanna

Seurakuntalainen Susanna Raunio