Sähköpostia taivaaseen

Muistan sen vieläkin. Katsottiin minun mummun kanssa kauniita ja rohkeita ja mummu antoi minulle muutaman kolikon ja kävin ostamassa kaupasta sipsipussit meille molemmille. Silloin jo 1995-1996 ymmärsin hyvin englantia. Ymmärsin kaikki mitä telkkarissa sanottiin englanniksi.

Rukoilin joka ilta nukkumaan mennessä että kaikki minun perheestä eläisivät pitkään. Sitten nukahdin kun kuvittelin mielessäni enkelin vierelleni. Sitten ukki menehtyi. Se oli minulle kova paikka.

Muistan sellaisen unen, että olin Porkkalassa äidin luona huoneessani ja näin sellaista unta, että koivu oli kaatunut pihalla minun huoneeni ikkunan alla. Sitten aamulla äiti näytti että ulkona oli oikeasti kaatunut puu. Sitten tuli tieto että ukki oli menehtynyt. Se oli minulle todella kova paikka. Mutta jotenkin pääsin yli tästä menetyksestä vaikka se otti koville. Ajan kanssa. Nyt minusta tuntuu että hän katselee minua taivaasta.

Muistan myös sen, että aina kun menin koulun jälkeen mummulle, niin ruokana oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Siihen pystyi aina luottamaan että sai mummun tekemää todella hyvää jauhelihakastiketta ja spagettia. Joskus oli perunoita. Tulee melkein tippa silmään kun muistelen noita hyviä muistoja.

Mummu asui kuudennessa kerroksessa kerrostalossa. Iltaisin kun oli pimeää ja hämärää katselin makuuhuoneen ikkunasta kun Taivaalla lensi lentokoneita ja niiden valot näkyivät ja kirkkaina iltoina näkyi kuudenteen kerrokseen tähtiä. Sitten menin nukkumaan.

Aamulla kun lähdin kouluun niin poikkesin naapurin kautta ja sain yleensä aina pienen makupalan. Minun kouluni oli lähellä mummun kotia. Menin aika useasti kaverin kanssa samaa matkaa kun minun kaverini asui samalla suunnalla kuin minun mummu.

Kunpa saisin nämä ajat takaisin.

Susanna Raunio
seurakuntalainen