Tyhjä syli -muistelupaikka, kun lapsi olikin vain hetken lainaa
Minuun teki suuren vaikutuksen ja paluun muistoissani, pyhäinpäivänä Kirkkonummen hautausmaalla tapahtunut hieno tilaisuus. Kirjoittamaan aloin ja tässä jaan sen teille.
Tyhjä syli -muistelupaikka - lapsi olikin vain hetken lainaa
Kirkkonummen Rajakummun hautausmaalla siunattin käyttöön pyhäinpäivänä muistelupaikka. Tyhjä syli nimeltään. Ihmiselle ja perheille suurin suru on odotetun vauvan tai lapsen menetys myöhemmin. Menetys voi tapahtua keskenmenona raskausaikana, vauva on kuollut kohtuun ja syntyy kuolleena, vauva menehtyy syntymän yhteydessä esim. jo synnytyssairaalassa tai pian sen jälkeen. Tai lapsi menehtyy myöhemmin mm kätkytkuoleman takia. Kun menetys kohtaa on elämässä koettu se suurin surunhetki. Surutyön alkaminen ei välttämättä ala heti- kun ei siihen pysty.
Oman lapsen menetys
Itse olemme sen kokeneet, kun oma Ari-poikamme kuoli kolmen päivän vanhana Jorvin sairaalassa 1992. Muistamme tuon heinäkuun kolme päivää, jotka poikamme eli. Tiesimme muutaman tunnin kuluttua syntymästä, että vauva tulisi menehtymään kolmen päivän vanhana. Se suurin suru, kun kohtaa, kaikki muu menettää merkityksensä ja kaikki menee aivan kuin sekatilaan. Se heinäkuun aamu, jolloin Ari menehtyi, jota ennen olimme valvoneet sairaalassa kolme päivää esikoisemme kanssa. Sitä tunnetta ei voi sanoiksi saada, kun meidän piti lähteä kotiin ja vauva lähti sairaalan alakertaan. Kauhea tunne. Kaikki piti kotona purkaa, surutyön alku vei jopa muistiamme ja toimintakykyämme joksikin aikaa. Ystävät auttoivat ja se oli tärkeätä. Toivat jopa valmiit ruuat kotiimme. Muistan sen aina.
Surun vaiheet
Rajakummun hautausmaan vanhemmassa päässä, portin lähellä on tämä muistelupaikka. Siunaustilaisuus oli kaunis ja muistoja herättävä. Iso laatta, jonka jälkeen on tämä muistopaikka Tyhjä syli. Itse siinä seisoessani ajattelin tämä muistopatsaan muotoa ja mitä se minulle kertoo. Isot kivipaasit oli ladottu kuin kerroksiin. Näiden paasien päälle laitettiin kynttilät palamaan. Muistomerkkiä ympäröi kivipaaseista tehty sädekehä. Itselle tuli siinä mieleen, surutyön eri vaiheet kuin nuo tasot tuossa muistomerkissä. Ihmisen surutyö kulkee vaiheittain, jokaisen surutyö on erilaista ja vaiheetkin voivat vaihdella. Menetetyn lapsen surutyössä on ja tulee varmaankin olemaan suuri merkitys tällä muistopaasilla. Sinne voi mennä hiljentymään, muistelemaan ja saada jopa vertaistukea vastaavan kokemuksen kokeneilta. Nyt voimme muistella sitä omaa ja läheisen kokemaa menetystä, kun syli jäi tyhjäksi. Suurinkin suru muuttuu vuosien saatossa kauniiksi ikäväksi, sen me tahdomme säilyttää.
Kittiläläislähtöinen kirkkonummelainen vuodesta 1980 lähtien,
Paavo Riihitammela
