Hyppää sisältöön

Keskiaika

Kirkon vanhimmat osat ovat keskiajan lopulta.
Siihen aikaan kivikirkon rakentaminen oli valtava voimanponnistus, johon tarvittiin koko kylä. Väkeä oli keskiajalla paljon vähemmän kuin nykyisin.

Kirkon seutu näytti erilaiselta. Hiekkateitä kuljettiin jalkaisin tai hevosella. Talot olivat matalia puutaloja, ja niitä oli vain muutamia. Kivikirkko näytti suurelta ja jykevältä.

Kirkonmäellä ei kasvanut suuria puita. Kirkkoon tultiin usein veneellä, koska meri oli lähempänä kuin nykyisin.

Kirkolla oli paljon maallista valtaa ja kaikki pitäjäläiset osallistuivat kirkon ylläpitoon voimiensa mukaan.

Jo keskiajalla kirkkoa ympäröi muuri. Aluksi kirkko oli pieni ja suorakaiteen muotoinen.

Kirkko rakennettiin itä-länsisuuntaan. Sen tärkein osa, kuori, sijaitsee idässä. Kuorissa oli alttari. Ajateltiin, että Kristuksen paluu tapahtuu auringon nousun suunnasta, siis idästä.

Rikkaimmat ja arvovaltaisimmat halusivat tulla haudatuksi kirkon itäpäätyyn, niin he olisivat sitten ensimmäisinä näkemässä ihmeen. Kun saavut tälle paikalle, todennäköisesti seisot heidän luittensa päällä.

Kuva kirkon itäpäädyn ikkunoista alhaalta otettuna.

Itäsiivessä sijaitsevat kirkon vanhimmat osat.

Pohjakuva Pyhän Mikaelin kirkosta 1400-luvulla. Kirkko oli pieni ja suorakaiteen muotoinen.
Aluksi kirkko oli pieni ja suorakaiteen muotoinen.

Kuva kirkon peruskorjauksessa vuonna 1956 lattian alta löytyneistä luista.