Hyppää sisältöön

1700-luku


Kirkkonummen kirkon vanhin aarre 

1700-luvun alussa oli suuri Pohjan Sota. Suomalaisia vainottiin ankarasti. Moni joutui pakenemaan maasta henkensä edestä.

Kirkkonummen silloinen kirkkoherra Johannes Drysenius sulki ehtoollisvälineet elokuussa vuonna 1713 lujaan puuarkkuun ja lähti arkku mukanaan ajamaan kohti länttä.
 
Paraisilla hän kuitenkin totesi, ettei Ruotsiin ollut mahdollista päästä ja lähti palaamaan takaisin. Matka katkesi Karjaalle ja niinpä kirkkoherra kaivoi arkun maahan.
 
Kymmenen vuotta myöhemmin, rauhan jo palattua, käytiin tutkimassa, oliko arkku vielä tallella. Aarteen hakijan hämmästyi, kun arkku löytyi koskemattomana.
 
Arkku ja ehtoollisvälineet tuotiin takaisin Kirkkonummelle. Ne ovat kirkossa yhä.

Kuva kirkon vanhimmasta ehtoollismaljasta. Sen jalka on keskiajalta. Maljaosa on vuodelta 1845.

 

Jeesusta ja kahtatoista opetuslasta esittävä alttaritaulu 1700-luvulta.

Kirkkoa laajennettiin 1700-luvulla ensin länteen pohjakuvan mukaisesti.       Toisessa laajennuksessa 1700-luvulla tehtiin uusi siipi pohjoispuolelle.            

Kirkkoa laajennettiin       Toisessa laajennuksessa
1700-luvulla ensin           1700-luvulla tehtiin 
länteen pohjakuvan        uusi siipi pohjoispuolelle.
mukaisesti.