Päivän Sana 10.12.2017
Jeesus sanoo:
"Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä."

Luuk. 17:24

Enkeleitä

 

Lapsi on raivostunut, sen kuulevat kaikki! Hän makaa lattialla, huutaa ja potkii jaloillaan lattiaa. Viesti on selvä: äiti on tyhmä, kun ei ole suostunut toimimaan lapsen toiveen mukaisesti. Vanhempi hengittää, yrittää olla aikuinen ja muistuttaa itselleen, että rajat ovat rakkautta. Joskus aikuinen ei itsekään jaksa noudattaa rajojaan vaan menettää itsehillintänsä. Sitten ollaan sovintoa tekemässä lapsi ja aikuinen samassa pisteessä. Anteeksi, kun huusin, saanko ottaa sinut syliin?

 

Toisena hetkenä lapsi on onnellinen, hän tanssii ja laulaa, nauru kuuluu pihalle asti. Äiti, tule nyt mukaan, ollaan kauniita, lennetään...Äitikin tempautuu elämän iloon ja riemuun mukaan.

 

Elämä lapsen kanssa on kasvamista sekä äidillä, että lapsella. Tästä näkökulmasta olen pohtinut myös kristillistä kasvatusta. Usko ei ole elämässä mikään erillinen osa-alue. Se on osa kaikkea elämää. Jotkut vanhemmat yrittävät sanoa, etteivät opeta lapselle mitään uskosta, että lapsi saa sitten isompana valita. Se ei ole lapsen ajatus, ei lapsi toimi niin. Lapsen kysymykset ovat totta ja yllättävät vanhemman missä hetkessä tahansa. Äiti, mistä minä olen tullut? Miksi me eletään? Äiti, miksi maailmassa on pahaa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Jos lapsi ei saa vastauksia, hän täyttää aukot itse ja pahimmillaan jää turvattomaksi vastauksia vaille.

 

 

Mitä sitten sanon lapsilleni, mikä on sen uskon ydin, jonka haluan heille välittää. Opetan iltarukouksen, aivan kuin minullekin opetettiin. On Taivaan Isä, meitä suurempi, joka välittää ja kuulee.  Meissä kaikissa on hyvää ja pahaa. Jeesus on jo pahan voittanut, olemme hyvän puolella. Välillä mokaamme, sitten pyydetään anteeksi ja aloitetaan alusta. Kuoleman jälkeen teemme matkaa kohti taivaan kotia. Sieltä enkelit tuovat terveisiä, he ovat Jumalan sanansaattajia. Jumala rakastaa sinua ja haluaa varjella joka askeleesi. Kaikkiin kysymyksiin ei vielä ole vastauksia

 

Yhtenä päivänä huomaan, että lapsen ja minun yhteiset hetket vahvistavat minun uskoani. Kun lapsi rukoilee pienellä äänellä itselle tärkeiden asioiden puolesta, minunkin puolestani, minä ymmärrän, jotain siitä mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta”.

-Tavoitanko minä sisäisen lapseni, joka saa elää täydesti ja luottaa.

 

”Pienet kädet yhteen liitän, Isää taivaallista kiitän, Jeesus siunaa meitä, anna enkeleitä. Aamen.”

 

1.10.2017 - Pastori Johanna Siltala