Usko ei ole vain yksityisasia

Avioliittoinstituution asema on heikentynyt ihmisten mielissä, kirkon jäsenyyden merkitys samoin, luottamus puoluejärjestelmää ja ammattiyhdistysliikettä kohtaan on kokenut kolauksen.

Tänä päivänä ihmiset haluavat itse tehdä, päättää ja valita. Asioita ei mielellään jätetä muiden hoidettaviksi, vaan halutaan myös itse vaikuttaa.

Suomalaiset eivät enää halua jättää uskomista ja uskosta huolehtimista kirkon tehtäväksi, vaan siirtyvät lähes päinvastaiseen: puhutaan henkisyydestä hengellisyyden sijaan. Se tarkoittaa, että jokainen voi ja haluaa itse koota itselleen sopivimmat elementit oman henkisen elämänsä tueksi. Ulkopuolisia asiantuntijoita ei siihen tarvita.

Kuinka käy suomalaisten yhtenäisyyden, jos meillä aikaa myöden on vain pieniä ja hyvinkin erilaisia elämänkatsomuksellisia yhteisöjä? Kuinka käy yksilön, jos hän kokoaa itselleen ehkä hyvinkin ristiriitaisista elementeistä uskomuksen ja tyytyy harjoittamaan sitä yksin kotonaan tai tiiviin nettiyhteisön jäsenenä?

Ei ole yhdentekevää, mihin uskomme ja miten, sillä sisäisestä maailmasta kumpuavat arvomme, asenteemme ja tekomme. Mikä on se moottori, joka panee meidät liikkeelle: viha vai rakkaus, oma etu vai lähimmäisen suojeleminen, halu hyökätä vai halu puolustaa, halu kostaa vai halu armahtaa?

Tämän päivän maailmassa me näemme, kuinka ihmisen sisäisyyttä ja hänen uskoaan voidaan räikeästi manipuloida poliittisiin tarkoituksiin. Me tarvitsemme henkisesti vastuullisia ja hengellisestikin korkeatasoisia kasvattajia ja johtajia. Me tarvitsemme tietoa kyetäksemme arvioimaan paitsi tekoja ja tapahtumia, myös uskomuksia ja aatevirtauksia.

Kansoja on johdettu harhaan ja niin voi edelleen käydä. Jotta niin ei tapahtuisi, meidän tulee ymmärtää omaa aikaamme ja ympäristöämme. Mitkä arvot meitä ohjaavat? Mitkä päämäärät ja visiot meitä innoittavat?

Ei ole yhdentekevää, miten uskomme. Eikä usko ole vain yksityisasia. Sillä usko muokkaa käyttäytymistämme ja muuttuu myös teoiksi ja todellisuudeksi. Kuinka uskot, niin myös elät.