Saako pilkata?

Ja hän jatkoi: ”En väitä, että jumalanpilkka tai uskontojen arvostelu olisi aina älykästä toimintaa tai toivottavaa käytöstä. Mutta sallittua se ehdottomasti on.”

En puutu nyt uskontojen arvosteluun, koska se on mielestäni eri asia. Puhun vain pilkkaamisesta. Onko pilkkaaminen sallittua ja oikein?

Pilkkaaminen voidaan sisällyttää kiusaamiseen. Kaikenlainen kiusaaminen on yhteiskunnassamme moneen kertaan jyrkästi torjuttu, koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen.

Sananvapauden nimissä pilkkaamisen pitäisi nyt siis kuitenkin olla sallittua, erityisesti jos kyseessä on Jumalan, uskovien tai uskontojen pilkkaaminen. Näinkö pitäisi ajatella?

Oma logiikkani ei taivu tähän. Jos pilkkaaminen on kiellettyä silloin, kun se kohdistuu omaan lähipiiriini, omiin arvoihini tai näkemyksiini, niin eikö sen pitäisi olla kiellettyä myös silloin, kun se kohdistuu muiden arvoihin ja kaukaisempiin lähimmäisiin. Pilkkaaminen joko on sallittua tai ei ole.

Kahdeksannen käskyn selityksessä piispa Eero Huovinen kirjoittaa: ”Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen.” Ja hän jatkaa: ”Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti.”

Eikö tämä ole jotain aivan muuta kuin lähimmäisen tai hänen arvojensa pilkkaamisen oikeuttamisen vaatimus muka sananvapauden nimissä?

Jeesusta pilkattiin. Häntä myös vahingoitettiin ja lopulta hänet naulittiin ristiin. Jeesus itse ei kuitenkaan alentunut niihin tekoihin, joihin hänen pilkkaajansa alentuivat. Tässä on meillekin malli, kuinka meidän tulee suhtautua mahdollisiin pilkkaajiimme. Ei raivostuen, taistellen ja kostaen, vaan kärsien. Jeesus sanoo: ”Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.” (Mt. 5: 39)

Hyvän tekeminen on aina sallittua ja suositeltavaa. Pahan tekeminen ei ole sitä koskaan, ei sananvapaudenkaan nimissä.

Timo Posti
kirkkoherra