Olen pannut merkille, että onnellisuus mainitaan usein elämän keskeiseksi tavoitteeksi. ”Haluan tulla onnelliseksi, se olisi elämäni täyttymys.” Liike-elämä ja kauppa hyödyntävät markkinoinnissaan tätä varsin yleisinhimillistä pyrkimystä.
Onni on mahdollista löytää tuotteiden, pienempien tai suurempien, avulla. Näin meille vakuutellaan. Samaan aikaan monet ovat joutuneet toteamaan, että onnellisuutta eivät tuotteet tuota, hetkellistä iloa korkeintaan.
Jeesuksen elämän tavoitteena ei ollut henkilökohtainen onnellisuus, vaan oman tehtävän ja tarkoituksen toteuttaminen (, ). ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän (). Hänen maanpäällisessä elämässään tämä merkitsi henkilökohtaista katastrofia. Seurasi ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.
Nykyihminen kysyy onko tämä totta, onko näin todella tapahtunut. Kuitenkin meidän pitäisi kysyä: Mitä tämä tarkoittaa? Jos elämän tarkoitus laajemminkaan ottaen ei ole henkilökohtainen onnellisuus, silloin meidän pitäisi miettiä omaa ajankäyttöämme ja tavoitteitamme entistä tarkemmin. Miksi olen olemassa, mikä antaisi elämälleni kestävää ja arvokasta sisältöä? Kuinka voisin täyttää paikkani ja tehtäväni tässä maailmassa ja läheisteni keskellä?
Jeesuksen elämää ohjasivat tietoisuus omasta kutsumuksesta, uskollisuus valituille päämäärille ja tinkimättömyys arvokkaiksi havaittuja periaatteita kohtaan. Ne eivät tuoneet hänelle ylellisyyttä ja rikkautta, mutta varmasti ne rikastuttivat hänen elämäänsä. Hän oli köyhyydessään onnellinen, ei saadessaan, vaan antaessaan. Viimein, tehtävänsä täytettyään, hän antoi kaikkensa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” ()
Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen opettaa meille vuosi vuodelta, kuinka tärkeää ei ole kilpailu, voittaminen ja saavuttaminen, onnelliseksi ja rikkaaksi tuleminen. Elämässä on tärkeää löytää oma paikkansa ja oma arvokas tehtävänsä. Arvokas siksi, että se toteuttaa tavalla tai toisella laajempaa yhteistä hyvää, ei pelkkää henkilökohtaista etua tai onnea. Pettymyksissä ja vastoinkäymisissä saamme kokea rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun olemme seuranneet kutsumustamme, olleet uskollisia arvokkaimmille periaatteillemme.
Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen opettaa, kuinka tärkeimmistä periaatteista tulee pitää kiinni silloinkin, kun ne vievät umpikujaan. Raskaankin tappion jälkeen seuraa uusi aamu ja uusi mahdollisuus.
Vapahtajan elämäntyönä pääsiäinen merkitsee meille pelastusta, pelastusta synnistä, kuolemasta ja kaiken pahan vallasta. Saamme elää elämäämme vapaina. Saamme jättää kuormamme ja pelkomme. Mikään ei voi lopullisesti uhata meitä, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen tähden.
Ei Isän lasta enää saa
pimeys haudan kauhistaa.
Ruumiini maassa maatessa
saa sielu olla levossa.
Ja niin kuin nousit kuolleista,
myös meidät kutsut haudasta
luoksesi riemuun taivaaseen,
iloon ja rauhaan ikuiseen.
(Virsi 83 4-5)
Timo Posti
kirkkoherra