Seurakunta-infoKirkkovuosiRukousTeologiaUskoPostiOnko niin miltä näyttää?Saako pilkata?Uuden kevään odotuksessaJoulu koskettaa syvältäUsko vai epäilyArvokas vanhuusKiireessä näkökenttä kaventuuMinkä kirjoitin, sen kirjoitin.Uskallanko uskoa? Joululaulun sanomaaHerran tuleminenKirje Sinulle, nuoriKun turvallisuus järkkyyKesätapahtumia hyvällä omallatunnollaUsko ei ole vain yksityisasiaLuonnon arvotLähdetäänkö kirkkoon?HallintoKirkko mediassa

Onko niin miltä näyttää?

 

Me ihmiset arvotamme todellisuutta joskus pinnallisin perustein. Kun kaksi asiaa toteutuu jossakin yhtä aikaa, ne liittyvät ajatuksissamme sen jälkeen yhteen.

 

Aiemmin ajattelin itsekin, että moottoripyörät, erityisesti suurikokoiset amerikkalaiset, kuuluvat jengeille, jotka tarvittaessa ovat valmiit rikollisiin toimiin.

 

Nyt kristilliseen moottoripyöräkerhoon tutustuttuani olen huomannut, että moottoripyörät voivat palvella hyvänkin palveluksessa. Gospel Riders -kerho tekee vaikuttavaa ja uhrautuvaa työtä kustantaessaan motoristiraamattuja ja jakaessaan niitä tien päällä ja erilaisissa harrastajien kokoontumisissa.

 

Sama lähde, moottoripyörä, voi siis palvella sekä hyvää että pahaa, käyttäjästään riippuen. Sen olen nähnyt.

 

Toisaalta nyt minua vaivaa ajatus, että kristillinen motorismi on lähinnä vapaitten kristittyjen toimintaa, siis sellaisten, jotka eivät kuulu kumpaankaan kansankirkkoomme tai roomalaiskatoliseen kirkkokuntaan.

 

Tällainen ajatus iskostui päähäni verkkokeskusteluissa, joissa eräs yhteiskristillisen moottoripyöräkerhon jäsen ilmaisi kantanaan, että kansan- tai ”laitoskirkkojen” jäsenet eivät ole oikeasti kristittyjä, vaan pelkkiä ”paperijäseniä”.

 

Sen kuultuani en enää voinut arvostaa kerhoani, vaan erosin siitä. Tein niin, vaikka hyvin tiesin, että kyseessä oli vain yksittäinen mielipide. Lisäksi tiesin, että todellisuudessa kerhoon kuului lukuisia luterilaisen kirkon jäseniä. Voimakas yksittäinen kokemus kuitenkin pakotti minut ottamaan etäisyyttä yhteisöön, jonka piirissä koin torjuvan asenteen.

 

Ajattelen kirkosta eroamista. Lukuisia kertoja olen harmitellut kuultuani ihmisten kertomuksia kirkosta eroamisensa syistä. Väärinkäsityksiä, yksittäisiä tapahtumia, korjattavissa tai oikaistavissa olevia asioita ja tapahtumia, sellaisilta ne usein ovat tuntuneet. Ja jos ymmärrettäisiin oikein kirkon koko laaja toiminta, tavoitteet ja historiallinen tausta, silloin asiat asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin eikä eroamista tarvittaisi.

 

Mutta niin moottoripyörä, kerhotoiminta kuin kirkkokin ovat jokaiselle meistä sitä (ja vain sitä), millaisena me sen henkilökohtaisesti koemme. Siksi on tärkeää, että pyrimme suojelemaan ja edustamaan oikein sitä, mikä on meille tärkeää.

 

Tuntuu kohtuuttomalta, mutta sinä ja minä voimme olla koko kirkon ja kristikunnan edustajia joillekin jossakin tilanteessa. Syntisinä olemme saaneet suuren vastuun ja tehtävän. Herra armahda meitä!

 

Timo Posti
kirkkoherra
wlpr.srvwl$hyo.il