Luonnon arvot

Kristillinen käsitys luonnosta luomakuntana pyrkii vaikuttamaan meihin myönteisesti. Luomakunta ei saa olla pelkkä resurssi, jota voimme loputtomasti hyödyntää. Se ei saa olla riistomme kohde. Sen tulee pikemminkin olla hyvän Jumalan lahja: elinympäristö ja elinehto. Olemme vasta heräämässä tässä oikeaan vastuullisuuteen.

Luomisusko ja nykyaikainen tiede halutaan toisinaan nähdä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina. Myös kristityt itse ovat syyllistyneet tähän. Luterilainen kristillisyys kuitenkin pitää luonnon toimintatapojen selvittelyä ja tuntemista välttämättömänä. Vain oikea tieto ja ymmärrys auttavat meitä sovittamaan omat toimemme ja luomakunnan tarpeet yhteen. Se ei mitenkään uhkaa luomisuskoamme.

Kirkkomme verkkosivuilla päinvastoin todetaan: ” Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.”

Usko ja tieto eivät laajemminkaan ottaen kilpaile keskenään, vaan täydentävät ja tukevat toisiaan. Voimme hyvin arvostaa molempia. Luontoa tutkimalla saamme käsityksen Luojan töistä, hänen viisaudestaan, huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Uskon avulla puolestaan opimme elämää säilyttäviä arvoja. Opimme kunnioittamaan luontoa ja luontokappaleita, toisiammekin. Tiedon avulla osaamme monesti suunnistaa eteenpäin, tässä ja nyt. Usko puolestaan johdattelee meitä iäisyyden porteille. Se tarjoaa meille ajan rajat ylittävän tulkinnan Kaikkeudesta.

Kesällä luonto on lähellämme. Olkoon se omiaan viemään meitä myös lähelle Luojaa, elämän antajaa. Luonnossa näemme Luojan käden jäljen. Olkoon oman kätemme jälki samalla tavoin hoivaava, huolehtiva ja säilyttävä aina luonnossa liikkuessamme.

Timo Posti
kirkkoherra