Kuinka tästä eteenpäin?

Tiedotusvälineissä on käsitelty yhtä asiaa ylitse muiden. Kysymys homoseksuaalisuudesta on yksityinen ja intiimi. Siitä pitäisi puhua hienotunteisesti ja luottamuksellisuuden hengessä. Julkiseen keskusteluun kuitenkin joudutaan, kun kyse on julkisten tai yksityisten yhteisöjen ja koko suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta asiaan.

Kirkolliskokous antoi viestin, että kirkossa halutaan huomioida homoseksuaalit tasavertaisina kirkon jäseninä. Kaikkia tämänkertainen päätös ei tyydytä, mutta tähän päästiin tällä kertaa.

Kysymys homoseksuaalisuudesta jakaa koko suomalaista yhteiskuntaa. Kirkko (kirkolliskokous) ja valtio (eduskunta) ovat ne instanssit, joissa asiaa voidaan laajassa mittakaavassa käsitellä ja ratkaista. Mutta vain kirkosta voidaan erota. Tämän vuoksi kirkko onkin joutunut kantamaan niitä pettymyksiä, joita asian tiimoilta itse kunkin mielessä on syntynyt. Kyse on kuitenkin kaiken aikaa ollut suomalaista yhteiskuntaa, ei vain kirkkoa, jakavasta asiasta.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa valtio rekisteröi homoseksuaaliset parisuhteet ja kirkko pyydettäessä rukoilee parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja puolesta. Jotkut meistä ovat pettyneitä, toiset toivoisivat ja odottavat vielä paljon enemmän. Nyt tarvitaan malttia. Miljoonat suomalaiset eivät voi olla keskenään samaa mieltä näin käytännöllisestä, herkästä ja tunteita herättävästä asiasta.

Jotta rintamalinjat eivät etääntyisi entisestään toisistaan, tarvitaan suvaitsevaisuutta ja toinen toistemme kunnioitusta. On luotettava asiantuntijoihin, on luotettava päätöksentekijöihin ja johtajiin.

Jokainen saa olla omaa mieltänsä, mutta kaikki eivät saa yksin päättää. Parhaat asiantuntijat aikanamme ovat sitä mieltä, että homoseksuaalinen taipumus ei ole ihmisen itsensä valittavissa. Parhaat Raamatun tutkijat ja raamatunhistorian tuntijat ovat sitä mieltä, että Raamatussa ei puhuta homoseksuaalisuudesta vastuullisena parisuhteena, vaan miespuolisen vastustajan äärimmäisenä häpäisynä tai seksuaalisena irstailuna. Se, että halutaan ottaa elämänikäinen vastuu toisesta ihmisestä, halutaan palvella ja kunnioittaa häntä uskollisuudessa ja rakkaudessa on jotakin aivan muuta.

Ihmisen seksuaali-identiteetti on osa häntä itseään. On äärimmäisen raskas kokemus, jos joutuu kokemaan, että en kelpaa toisille sellaisena kuin olen. On raskasta, jos joutuu kieltämään tai salaamaan asian, jota ei itse voi muuttaa.

Kirkossa on turvapaikka myös heille, joiden sukupuoli-identiteetti on erilainen kuin toisilla. He kelpaavat kirkon virkaan ja toimintaan. Kirkko rukoilee heidän puolestaan ja ottaa heidät yhteyteensä ilman ennakkoluuloja tai tuomitsemista. Tähän suuntaan nyt kuljemme, kun kirkolliskokous on kantansa ottanut ja äänestäjät seurakuntavaaleissa puhuneet.

Timo Posti
kirkkoherra