Kiireessä näkökenttä kaventuu

Tilanne on samankaltainen laajemminkin. Kun taloudessa menee lujaa, riskien arviointi jää monelta puolitiehen. Ja kun elämässä on yllin kyllin tavoitteita ja tekemistä, pysähtyminen peruskysymysten äärelle unohtuu.

Työelämästä puhuttaessa jo muistutetaan, että kiireestä ja paljosta touhuamisesta ei ehkä seuraakaan tuloksellisuutta. Täyteen ahdetut kalenterit eivät takaa luovuutta ja innovaatioita. Päinvastoin uudet oivallukset edellyttäisivät suurempaa rauhaa ja aikataulujen väljyyttä.

Elämänkatsomusten kohdalla pysähtyminen ja hiljentyminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Silloin tarkastellaan laajoja horisontteja ja ajattomia totuuksia. Jos en jaksa työskennellä uskonkysymysten ja -opetusten parissa, en voi olettaakaan ymmärtäväni niistä paljoa.

Uskosta voidaan puhua yksinkertaisesti ja lyhyesti. Näin menetellään erityisesti lasten kanssa sekä tilanteissa, joissa paljon aikaa ei ole käytettävissä (esim. tällaisissa verkkokirjoitelmissa). On kuitenkin virhe kuvitella, että uskon koko totuus tyhjentyisi niihin suppeisiin ilmaisuihin ja lauselmiin, joita peruskoulun uskonnontunneilta tai päivänavauksista on jäänyt mieleen. Harvaa asiaa maailmassa viisaat ja oppineet ovat vuosituhansien saatossa pohtineet niin paljon kuin inhimillistä elämää ja sitä tulkitsevia uskonkäsityksiä.

Nykyään kuulee helposti erilaisia uskontoon liittyviä arviointeja, nopeasti lausuttuja heittojakin. Monesti tuntuu, että kiire tai muu lyhytjänteisyys on estänyt lausujalta asian laajemman tarkastelun. Puhutaan pinnallisesti ja kapeakatseisesti. Perusteellisemman tarkastelun jälkeen ilmiö näyttäisi toisenlaiselta. Asiat asettuisivat uuteen asentoon, jos perehtymiseen olisi aikaa, halua ja kärsivällisyyttä.

Uskonasioiden pohdinta on elämänmittainen projekti. Kenenkään ei pitäisi kuvitella olevansa kaikenoppinut. Yhä uusia syvyyksiä on löydettävissä tutuistakin Raamatun kohdista, kun niiden äärelle vain malttaa pysähtyä. Monen kohdalla elämä itsessään on vasta se, joka oikein pysähdyttää. Peruskysymykset tulevat ajankohtaisiksi tietyn lähelle tulevan ja koskettavan tapahtuman kautta. Siksi toivoisin nöyryyttä ja kärsivällisyyttä erityisesti niille, joilla elämänkokemusta ei vielä paljoa ole.

Kesällä ja lomien aikaan toivon jokaiselle mahdollisuutta pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Aistitaan rauhassa asioita, jotka ovat ihmistä suurempia. Kuunnellaan niiden puhetta ja annetaan sen hoitaa itseämme, kiireettömästi ja kaikessa rauhassa.

Timo Posti

kirkkoherra