Kaikki on minulle luvallista  

Joskus tuntuu, että kritiikki vanhoja käsityksiä kohtaan on itsetarkoituksellisesti provosoivaa. Tämä tuli mieleeni seuratessani uutisointia eri paikkakunnilla järjestetyistä Slutwalk-kulkueista.

Itse asia on ymmärrettävä ja perusteltukin. Jokaisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan, ja samalla velvollisuus kunnioittaa toisen ihmisen vastaavia oikeuksia. Oikeus päättää omista rajoistaan koskee kaikkia pukeutumiseen, sukupuoleen, suuntautumiseen, ikään, luokkaan, kansallisuuteen ja etniseen taustaan katsomatta. Näin tapahtuman tavoitteita kuvattiin.

Tämän voi ymmärtää terveellä järjellä. Tapahtuman toteutus kuitenkin ylitti hyvän maun rajat ja uhkasi kääntyä vastakohdakseen. Tarkoittaako oikeus päättää omista asioistaan oikeutta tehdä ylilyöntejä suhteessa muihin? Onko ainoa ratkaisu ongelmaan edetä äärimmäisyydestä toiseen? Missä on kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa?

Nyt kaupunkien keskustat täyttyivät ihmisistä, jotka halusivat (ainakin tässä tilaisuudessa) näyttää prostituoiduilta. Ymmärrän, että asialle saadaan helposti huomiota, kun otetaan käyttöön liioittelu, provosointi, ärsyttäminen ja shokeeraaminen. Ymmärrän senkin, että nuoret ihmiset mielellään koettelevat rajojaan. Mutta missä kulkee hyvän maun ja soveliaisuuden raja? Jos kaikki on sallittua, niin onko kaikki kuitenkaan hyväksi?

Kyseisessä asiassa ei mielestäni ole kysymys vain siitä, että jokainen päättää itse, mikä hänelle on sopivaa. Julkisessa tilassa ja yhteisössä tulee aina ottaa huomioon myös muut läsnäolijat. Sen vuoksi laki ja järjestyssäännötkin rajaavat ”villiä vapautta”. Jokainen saa kohtuuden ja hyvän maun rajoissa päättää asioistaan kuten haluaa. Vastuullisuus ja lähimmäisen huomioiminen rajoittaa aina vapauden yksilöllistä toteuttamista. Oikeudet kuuluvat kaikille, eivät vain meille itsellemme.

Myös Raamattu rajoittaa villiä vapauttamme. Se perustelee tuon joistakin ehkä ikävältä tuntuvan kantansa, ei muilla ihmisillä ja heidän oikeuksillaan, vaan yksilön omalla parhaalla:

"Kaikki on minulle luvallista" – mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" – mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! ()

Timo Posti

kirkkoherra