Joulu keskitalven suurena juhlana vetoaa vuosi vuodelta meihin suomalaisiin. Etsimme kokemusta oikeasta joulusta. Siihen kuuluisi lepoa, juhlan ja pyhyydenkin tunnetta. Näin uskon.
Kokemus pyhyydestä voi syntyä juhlavalaistulla hautausmaalla, joulun hartaudessa tai silloin, kun luonto yhtäkkiä verhoutuu ylhäältä alas laskeutuvaan valkeaan lumipukuun.
Maailma, jossa elämme, tuntuu olevan kovin ristiriitainen joulun harmonian rinnalla. Joulun vietto voi vaikuttaa pakotetulta ja sen sanoma todellisuudelle vieraalta. Miten paimenet, enkelit ja seimiasetelmaan sijoitettu pyhä perhe liittyvät minun elämääni? Koskettavatko synti, armo ja taivaallinen rauha enää mitenkään omaa todellisuuttamme?
Moni asia on muuttunut 2000 vuoden aikana. Kysymyksenasettelut ovat toisenlaisia. Emme välttämättä koe henkilökohtaista syyllisyyttä elämästämme tai ratkaisuistamme. Emme niin muodoin kaipaa erityistä armoakaan. Uskonto vaikuttaa vanhanaikaiselta.
Kuitenkin ihmiskunta kokee globaalia syyllisyyttä ilmastomuutoksen edessä. Olemme tehneet syntiä luomakuntaa kohtaan. Tarvittaisiin sovittavia tekoja, armonvakuutusta, tietoa siitä, että elämä jatkuu ja on yhä mahdollinen. Kuka kertoisi, että saamme alkaa alusta ja globaali parannus on yhä mahdollinen?
Nykyaikainen tiede kertoo meille kyllä kylmät realiteetit, mutta mistä saisimme voiman lähteä liikkeelle? Kuka hoitaisi pelkojamme ja mahdollista lamaannustamme? Kuka rohkaisisi eteenpäin uudenlaisten ilmastotekojen ja kestävän kehityksen tiellä? Kuka auttaisi hyviin tekoihin luomakuntaa kohtaan?
Elämänkatsomuksen ja henkilökohtaisen vakaumuksen voima on siinä, että se vaikuttaa meihin syvältä. Se ei kosketa vain rationaalista tiedon tasoa, vaan porautuu syvemmälle, tunteisiin, luihin ja ytimiin. Koemme kutsumukseksemme sen, mitä teemme. Ponnistelemme korkeamman päämäärän puolesta. Elämä maan päällä ja koko luomakunta tulee meille pyhäksi. Tahdomme kunnioittaa ja varjella lahjaa, jonka olemme Korkeimmalta saaneet. Emme halua pelätä emmekä lamaantua vaativankaan tehtävän edessä.
Ihmiskunta tarvitsee uutta voimaa ja rohkeutta. Jo kauan se on ammentanut sitä erilaisissa vaikeuksissaan ylimaallisesta sanomasta. Joulun sanoma on pyhä, ihmistä korkeampi. Siksi se kerrotaan meille evankeliumissa enkelin suulla. Se on tänäänkin Jumalan rakkauden ja rauhan sana meille ihmisille:
– Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Timo Posti
kirkkoherra