Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Seurakunta-infoAvoimet työpaikatHallintoKirkko mediassaKirkkovuosiRukousSeurakuntavaalit 2010TeologiaUskoPostiSuvaitsevaisuudella on kysyntääJoulun lahjatKuka puhuisi rauhasta?Kaikki on minulle luvallista Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinenMarianpäivän opetusSananvapaudestaAikuisen jouluevankeliumiKuinka tästä eteenpäin?Mistä apu kiistoihin?Onko niin miltä näyttää?Saako pilkata?Uuden kevään odotuksessaJoulu koskettaa syvältäUsko vai epäilyArvokas vanhuusKiireessä näkökenttä kaventuuMinkä kirjoitin, sen kirjoitin.Uskallanko uskoa? Joululaulun sanomaaHerran tuleminenKirje Sinulle, nuoriKun turvallisuus järkkyyKesätapahtumia hyvällä omallatunnollaUsko ei ole vain yksityisasiaLuonnon arvotLähdetäänkö kirkkoon?
Herran tuleminenAdventti tarkoittaa Herran tulemista. Kirkossa laulamme ”Hoosianna, Daavidin Poika.” Näin liitymme heihin, jotka ottivat Jeesuksen vastaan kuninkaana.
Adventin jumalanpalvelus on vahva perinne suomalaisessa kristillisyydessä. Monet laulavat mielellään Hoosiannaa. Mutta mitä Herran tuleminen tarkoittaa? Kuinka Jeesus tänään tulee luoksemme?
Vanhastaan Jeesuksen tuloa on opetettu kolmella tavalla. Ensinnäkin hän syntyi 2000 vuotta sitten ihmiseksi keskuuteemme. Toiseksi hän tulee yhä uudelleen luoksemme sanassa ja pyhissä sakramenteissa. Ja kolmanneksi hän tulee kerran takaisin kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Olemmekohan jo unohtaneet tämän? Mietimme onko Jumalaa, kun häntä ei voi missään nähdä eikä kuulla. Ajattelemme, että kirkossa ei tarvitse eikä kannata käydä jumalanpalveluksen pitkästyttävyyden takia.
Luovumme uskostamme ja kirkostamme, koska kristillinen sanoma ja kirkon toiminta tuntuu merkityksettömältä. Edellytämme merkkejä Jumalan valtakunnasta, mutta emme kykene niitä havaitsemaan.
Juuri nyt, omana aikanamme, adventti toteutuu meille jumalanpalveluksessa. Kirkkovuoden aikana Jeesus lähestyy meitä sanassaan ja pyhissä sakramenteissa. Eikö se aseta jumalanpalveluksen uuteen asemaan ajatuksissamme? Kun lähden kirkkoon, lähden vastaanottamaan Vapahtajaa. Usko ja Jeesuksen läsnäolo ei olekaan jotain abstraktia ja epämääräistä. Se on konkreettista ja selkeää. Se on näkyvää ja kuuluvaa.
Arkena, omien toimieni keskellä, Vapahtaja lähestyy minua lähimmäisissäni. Hän sanoo: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Toinen ihminen on pyhä. Siinä on arkinen adventtimme ja jumalanpalveluksemme.
Olenko adventin ihminen? Odotanko Jeesusta? Tahdonko ottaa hänet vastaan arkena ja pyhänä? Nämä ovat kysymyksiä, joita adventin aikana on hyvä pohtia. Jeesus lähestyy ja tarjoaa meille apuaan. Otammeko hänet vastaan?
Timo Posti
Julkaistu 25.11.2008 14:05 | |||||
|