Pääsiäinen on juhlien juhla

Pääsiäinen on juhlista tärkein, koska siinä on sanoma kuoleman voittamisesta. Paavalin sanoin: "Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla" (). Kristinuskon ydin perustuu tyhjään hautaan, jota Jeesuksen seuraajista naiset olivat ensimmäisinä todistamassa.

Alkukirkossa jokaista sunnuntaita pidettiin ylösnousemuksen juhlana. Pääsiäistä alettiin viettää samaan aikaan juutalaisten pääsiäisen kanssa. Tapahtuivathan Jeesuksen elämän ratkaisevat hetket juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan.

Lopullisesti pääsiäisen ajankohta määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa 325. Koska pääsiäinen määräytyy auringon ja kuun vuotuisesta kierrosta, vaihteluväli on suuri välillä 22.3.-25.4. Pääsiäispäivä on aina ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäivän tasauksen jälkeisen täysikuun jälkeen.

Mustasta valkoiseen

Pääsiäisen draama nousee esiin kautta kristikunnan monin tavoin. Kiirastorstaina Euroopan kirkot täyttyvät J.S. Bachin Matteus-passion kuulijoista. Miljoonat ihmiset käyvät Jeesuksen kiirastorstaina asettamalla ehtoollisella muistaen Jeesuksen sanat: Tehkää se minun muistokseni.

Pitkäperjantaina kirkot verhotaan mustaan ja urkuja ei soiteta. Muistetaan Jeesuksen kärsimystä ristillä. Vanhat virret kuten "Käy yrttitarhasta polku" saavat monet käymään läpi omia menetyksiään ja hakemaan lohtua siitä, että Jeesus, Ihmisen Poika kulki läpi saman tien.

Lauantai on hiljainen päivä, sillä silloin Jeesus lepäsi haudassa. Lauantai-illan myöhäishetkinä kirkot täyttyvät jälleen yömessuissa ja liturgioissa. Kaupunkien kaduilla esitetään kärsimysnäytelmiä.

Pääsiäissunnuntain koittaessa kirkoissa kohoaa ylistys: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti! Pääsiäismuna on uuden elämän vertauskuva. Pääsiäisenä liturginen väri vaihtuu mustasta valkoiseksi.

Pääsiäisen sanoma on ihmeistä suurin, joka voidaan ottaa vastaan vain uskolla, hauraallakin. Pääsiäinen on kuin tie, jolla kuljetaan kärsimysten kautta iloon ja rauhaan.

Rukous ehtoollisen jälkeen

Minä kiitän sinua, Jeesus Kristus, sinun
sanomattoman rakkautesi tähden, että
kuolemallasi lunastit ihmislapset. Rukoilen
sinua, ettet olisi vuodattanut pyhintä vertasi
turhaan minun tähteni. Ruoki aina minun
sieluni ruumiillasi ja virvoita henkeni verelläsi,
että kasvaisin vähitellen autuaalliseen iloon ja
tulisin sinun hengellisen ruumiisi eli
seurakuntasi kelvolliseksi jäseneksi.
Varjele minua, etten koskaan horjahtaisi pois
siitä pyhimmästä liitosta, jonka asetit viimeisellä
ehtoollisella, kun jaoit leivän ja tarjosit maljan
valituille opetuslapsillesi. Samalla asetit sen
kaikille niille, jotka kasteen kautta ovat sinun
seurakuntaasi istutetut ja siihen juurtuneet.
Amen.
Jumalan aijnoan olcohon kijtos

Rukouksia Agricolan Rukouskirjasta

10.3.2008