Juhannuksena tulee talvi kesän keskellen, sillä keskikesän juhla viittaa suoraan Betlehemiin, seimeen ja paimeniin kedolla. Täsmälleen puoli vuotta ennen joulua vietettävä juhannus, Johannes Kastajan syntymäpäivä, on ikivanha kirkollinen pyhä. Se kääntää katseen häneen, joka kääntää katseen Jeesukseen.
Johannes Kastaja oli Jeesuksen sukulainen, hurjapäinen saarnamies, joka oman itsensä korostamisen sijaan raivasi Herralle tietä. Matthias Grünewaldin kuuluisassa Isenheimin alttaritaulussa Johannes Kastaja osoittaa luonnottoman pitkällä sormellaan ristillä riippuvaa Kristusta. Vanhassa buddhalaisessa tarinassa kerrotaan, miten opettaja sanoo katso ja osoittaa kuuta, mutta tyhmä oppilas tuijottaa opettajan sormea.
Juhannuksena päivä alkaa lyhetä, kuten me melankoliaan taipuvaiset suomalaiset muistamme aina keskikesällä todeta. Jouluna päivä alkaa pidetä. Tämän on katsottu viittaavan siihen, mitä Johannes sanoi Jeesuksesta: Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.
Juhannus on toki vielä ikivanhempi kuin ikivanha kirkollinen pyhä. Keskikesää ja keskiyön aurinkoa on täällä juhlittu jo kauan ennen kristinuskoa. Kristityt eivät tuoneet pyhää tänne: se oli täällä jo valmiina odottamassa, juhannus sormena osoittamassa.
Juhannusta vietetään kristikunnassa pääsääntöisesti kuusi kuukautta ennen jouluaattoa, 24. kesäkuuta. Suomessa juhannusta vietetään tänä vuonna kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.
Kirkon tiedotuskeskus / Jaakko Heinimäki 16.6.2009
Jaakko Heinimäki on tietokirjailija, kolumnisti ja pappi.

Juhannus on suomalaisille valoisan ajan huipentuma. Silloin muistetaan Johannes Kastajaa, vietetään Suomen lipun päivää ja keskikesän luonnonjuhlaa.