Helatorstai on pyhä torstai

Helatorstaina muistetaan Kristuksen taivaaseenastumista. Se on siten Kristuksen taivaallisen kuninkuuden päivä. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän ajan, minkä jälkeen hän siirtyi tuonpuoleiseen.

Apostolien teoissa (1:6–14) kerrotaan, kuinka Jeesus ”otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Paikalle ilmestyi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä, jotka sanoivat Jeesuksen oppilaille:
”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Sana helatorstai on saatu muinaisruotsin sanasta helghathorsdagh, joka merkitsee pyhää torstaita. Helatorstaita on vietetty kirkossa 300-luvulta lähtien. Vuosina 1973–1991 se oli Suomessa sijoitettu rukoussunnuntaita edeltävään lauantaihin, jolloin sitä kutsuttiin Kristuksen taivaaseenastumisen päiväksi.

Helatorstai on yksi kirkon suurista pyhistä. Sen merkiksi alttarilla on kuusi kynttilää. Liturginen väri on valkoinen.

Suomessa helatorstaita pidettiin aikoinaan vuoden pyhimpänä kirkkojuhlana. Silloin ”ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”, kuten Nivalassa sanottiin. Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla oli tapana polttaa helatorstain aattona helavalkeita jollakin korkealla paikalla. Samalla soitettiin, leikittiin ja tanssittiin, juotiin olutta ja pidettiin hauskaa.

Sääksmäen Ritvalassa juhlinta alkoi helatorstaina ja kesti jopa juhannukseen tai Pietarin päivään 29.6. asti. Neidot vaelsivat silloin kulkueena ympäri kylää ja lauloivat vanhoja kalevalamittaisia lauluja, niin sanottuja helkavirsiä. Laulut sisälsivät opettavaisia tarinoita nuorten naisten kohtaloista. Lopuksi neidot nousivat Helkavuorelle ja lauloivat piirissä loppuvirren.

Kirkon tiedotuskeskus / Minna Saarelma

Lue lisää:

Usko ilman näkemistä

Helatorstaita vietetään sen muistoksi, että Jeesus nousi ylös taivaisiin eikä enää ilmestynyt maanpäällisessä hahmossa oppilailleen.

Lue lisää