Jumalan teot tulevat seurakuntalaisten elämässä todeksi kirkkovuoden pyhien kautta.
Luterilainen kirkkovuosikalenteri seuraa läntistä perinnettä, jossa kirkkovuosi alkaa marras-, joulukuun vaihteessa ensimmäisestä adventtisunnuntaista.
Kirkkovuoden keskus on pääsiäinen. Kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin.

Adventtiaika kattaa joulua edeltävät neljä sunnuntaita ja niitä seuraavat arkipäivät.

Loppiaisen teksti kertoo itämaan tietäjistä, jotka tähteä seuraten tulivat kumartamaan Kristus-lasta. Poikkeuksellisen kirkkaasta tähdestä on esitetty monia tähtitieteellisiä teorioita. Paavi Leo Suuri tulkitsi 400-luvulla, että tähti tarkoitti evankeliumia, joka johdattaa kaikki kansat Jeesuksen luo.

Kynttilänpäivän aiheena on Raamatun kertomus () Joosefin, Marian ja Jeesuksen vierailusta Jerusalemin temppelissä. Vanhan testamentin säädösten mukaan naisen tuli suorittaa puhdistautumisuhrit 40 päivää pojan synnytyksen jälkeen. Jerusalemin käynnillä perhe hoiti myös esikoispojan syntymän vuoksi annettavan uhrin.

Laskiaissunnuntaista alkaa tie kohti pääsiäistä. Sunnuntain aiheena on ”Jumalan rakkauden uhritie”. Sitä seuraavana tuhkakeskiviikkona alkaa 40 päivää kestävä paastonaika, joka päättyy pääsiäissunnuntaihin.

Marian ilmestyspäivänä 25.3. välähtää joulun ja Jumalan ihmiseksi tulemisen ihme. Päivää vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan raskaaksi.

Pääsiäinen on myös luterilaisille kirkkovuoden keskus ja juhlista suurin, juhlien juhla. Silloin aurinkokin tanssii vanhan kansansanonnan mukaan. Pääsiäiseen sisältyy tunteiden koko kirjo syvimmästä tuskasta suurimpaan iloon.

Tasan 40 päivän kuluttua pääsiäisestä vietetään helatorstaita. Kaikkiaan pääsiäisaika kestää 50 päivää, ja se päättyy helluntaihin.

Helluntaipäivänä tulee kuluneeksi tasan 50 päivää pääsiäisestä. Helluntai merkitseekin kirkkovuodessa pääsiäisajan päättymistä. Sen ajankohta vaihtelee eri vuosina pääsiäisen ajankohdan mukaan.

Juhannuksena tulee talvi kesän keskellen, sillä keskikesän juhla viittaa suoraan Betlehemiin, seimeen ja paimeniin kedolla. Täsmälleen puoli vuotta ennen joulua vietettävä juhannus, Johannes Kastajan syntymäpäivä, on ikivanha kirkollinen pyhä. Se kääntää katseen häneen, joka kääntää katseen Jeesukseen.

Kirkastussunnuntain sanoma kertoo Jeesuksen valmistautumisesta tehtäväänsä. Kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Lisäksi Kirkastusvuorella opetuslapset näkivät Jeesuksen jumalallisen suuruuden.

Mikkelinpäivänä kirkoissa puhutaan enkeleistä ja muistutetaan, että Jumala on luonut myös näkymättömän maailman. Monissa seurakunnissa järjestetään perhemessuja ja musiikkitilaisuuksia lapsille.

Pyhäinpäivänä muistellaan myös kristikunnan pyhiä, marttyyreita ja muita uskossa Kristukseen kuolleita. Pyhien muistaminen palauttaa mieliin Jumalan uskollisuuden ja armollisuuden ihmistä kohtaan. Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin, vaan uskova liittyy sukupolvien ketjuun. Hänkin on pyhä kasteensa perusteella ja Kristukseen uskovana.

Tuomiosunnuntai korostaa ihmisen vastuullisuutta suhteessa lähimmäiseen. Päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.
Jumalanpalveluselämää rytmittävä kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin.