Millainen kirkkoherra haluaisin olla – kuin kolibri, joka tekee osansa…

Elämä on suuri lahja – ja ajoittain haastavaa matkantekoa. Kristittynä uskon, että elämämme on Jumalan tahtomaa: hänessä me liikumme, elämme ja häneltä on olemisemme. Elämämme on tämän perussuhteen kyselemistä ja tutkimista. Seurakunnassa kyselemme ja tutkimme ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta yhdessä muiden kanssa. Yksin emme selviä elämän mittaisesta matkasta.

Elämän ja kirkon kuvaaminen matkalla olemisena antaa kaikelle nöyrän inhimillisyyden lähtökohdan. Olemme matkalla, monella tapaa keskeneräisinä – emmekä vielä perillä. Matkalla on kuitenkin tietty suunta. Siksi seurakunta kokoontuessaan on keskeneräisyytensä ja inhimillisyytensä lisäksi jotain enemmän. Kirkko tarkoittaa sananmukaisesti ”Kristukselle kuuluvaa”. Sanan ja sakramenttien kirkossa Kristus on todellisesti läsnä ja kutsuu jokaista seuraamaan, lähimmäistä palvellen. Ajassa olevalle merkityksen kyselylle ja katsomukselliselle pohdinnalle voidaan osoittaa suunta. Voin kysellä yhdessä, mutta myös sanoa, että etsimisemme takana on Jumala, hän on läsnä ja häneen voi luottaa.

Matkalla oleva kirkko konkretisoituu paikallisseurakunnassa, sen jäsenissä, luottamushenkilöissä sekä työntekijöissä. Teemme matkaa yhdessä – ja erilaisina. Tehtävät, vastuut ja roolit ovat erilaisia. Meillä on myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Silti korostan seurakunnan ja kirkon ykseyttä. Ykseys ei perustu samanmielisyyteen vaan yhteiseen uskon kohteeseen.

Kirkkoherralla on tietty rooli ja määrätyt vastuut paikallisseurakunnan johtamisessa. Kun mietin kyseistä johtamistehtävää ja sitä, millainen haluaisin siinä roolissa olla, mieleeni nousee vanha intiaaneilta peräisin oleva tarina kolibrista, yhdestä maailman pienimmistä linnuista:

Syttyi valtava metsäpalo. Kolibri ryhtyi heti toimeen ja haki pienellä nokallaan vettä –

yhä uudelleen ja uudelleen.

Muut eläimet naureskelivat pienelle linnulle: luuletko voivasi sammuttaa tulipalon!

Kolibri vastasi: En, mutta teen osuuteni!

 

Sellainen kirkkoherra haluaisin olla – kuin kolibri, joka tekee osansa!

Hannu Suni