Kirsi Isoherranen: Jumala on läsnä arkisissa hetkissä

Kirsi kertoo, että hän on lasten syntymän jälkeen alkanut nähdä kristittynä elämisen ennen kaikkea osana tavallista arkielämää.

– Koen, että Jumala on voimakkaasti läsnä perheen elämässä, Kirsi sanoo.

Kirsi Isoherranen syntyi Turussa tavalliseen perheeseen esikoiseksi. Eläkkeelle jäätyään myös mummi ja ukki muuttivat Turkuun. Ukista tuli Kirsille erityisen tärkeä ihminen. Ukin yllättävä kuolema oli murrosikäiselle tytölle kova paikka.

Lukion jälkeen Kirsi pääsi opiskelemaan lääketiedettä. Opiskelu ja tutkimustyö veivät mennessään, ja lapsuuden usko jäi jonnekin taka-alalle.

Kesken Kirsin opintojen mummi kuoli. Kirsi otti yhteyttä hyvään ystävään, jonka kanssa hän rukoili, ja lähti mukaan kristittyjen lääketieteenopiskelijoiden Luukas-klubiin.

Opintojen loppuvaiheessa Kirsi ja Sami menivät naimisiin. Veikkolaan pariskunta muutti vuonna 2001. Veikkola tuntui heti kodikkaalta ja lämpimältä kylältä. Pian pariskunta löysi tiensä perheiden raamattupiiriin, jonka kautta on muodostunut tärkeitä ja pysyviä ihmissuhteita.

Äidin kutsumus

Kirsin ja Samin elämässä oli pitkään täyttymätön toive omasta lapsesta. Monien vuosien ajan he toivoivat ja rukoilivat lasta. Ne olivat vaikeita vuosia.

– Sallan syntymä vuonna 2004 oli todellinen ihme ja rukousvastaus. Koin äitiyden Jumalan antamaksi tehtäväksi.

Kristillinen kasvatus merkitsee Kirsille ennen kaikkea lasten rakastamista ehdoitta.

– Jos lapsi saa kotona kokemuksen syvästä rakkaudesta, hänessä saa usko ja luottamus kasvaa luonnostaan, uskoo Kirsi.

Iltarukous, hengelliset laulut ja seurakunnan päiväkerho ovat osa 4-vuotiaan Sallan elämää. Kirsi haluaa välittää lapsille kokemuksen uskon tuomasta turvasta ja rauhasta.

Kirsi on lasten kanssa käynyt seurakunnan perhekerhossa ja perhemessuissa. Hän on ollut mukana myös naisten iltapäivissä sekä Ilosanomapiirissä, jossa on ollut mahdollisuus lukea Raamattua ja jakaa ajatuksia toisten kanssa.

Seurakunnassa paikka jokaiselle

Kirsi on löytänyt oman paikkansa seurakunnasta. Hän muistuttaa, että me kaikki seurakuntalaiset muodostamme yhdessä seurakunnan.

Jokainen on kutsuttu johonkin tehtävään. Omaksi kutsumuksekseen Kirsi kokee olla kuunteleva ja auttava lähimmäinen – ihminen toisen rinnalla.

Kirsi on aina ollut luonteeltaan velvollisuuden- ja vastuuntuntoinen. Usko on ollut jatkuva kasvuprosessi opetella olemaan huolehtimatta.

– Vaikuta niihin asioihin, mihin voit, ja jätä ne asiat, mihin et voi, Jumalalle, on Kirsi oppinut ajattelemaan.

Kirsille on tärkeää tietää, että syntisenäkin hän on tärkeä ja rakas Jumalalle. Vaikka emme maan päällä voi tulla täydellisiksi, armo tuo elämään rauhan.

Johanna Siltala
Kuvat: Timo Merensilta