Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Ef. 4:10, Helatorstai
Japanin maanjäristys-
katastrofin synnyttämä pelko ja ahdistus näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua luterilaisten kirkkojen työssä. Kriisiavun tarve ei ole samanlaista japanilaisessa yhteiskunnassa kuin Suomessa. Japanissa keskitytään nyt ensisijaisesti jokapäiväisestä elämästä selviämiseen kuten terveydenhoidon ja elintarvikehuollon järjestämiseen.
– Henkinen huolto on Japanissa vasta alkutekijöissään. Japanilaiset eivät toisaalta edes hae henkistä kriisiapua, vaan suhtautuvat aasialaisen ajattelutavan mukaan tyynesti vastoinkäymisiin, kertoo Evankelis-luterilaisen Lähetysyhdistys Kylväjän Japanin työaluevastaava, pastori Tapio Pokka, joka on ollut lähetystyössä Japanissa noin kymmenen vuotta 1990-luvulla.
Japanissa on mielenterveysapua saatavissa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Kriisitilanteiden seuraukset kohdataan pääsääntöisesti vasta vuosien kuluttua. Lähetystyöntekijät tarjoavat kuitenkin keskusteluapua kriisin satuttamille ihmisille.
– Tunteiden ilmaiseminen on japanilaisessa kulttuurissa pidättyvämpää kuin länsimaissa. Akuutin tilanteen jälkeen traumoista vaietaan ja ne saattavat nousta vasta vuosien kuluttua näkyviin esimerkiksi itsetuhoisuutena. Kohtaamisessa on tärkeintä aito läsnäoleminen, Pokka jatkaa.
Tapio Pokka on lähdössä maaliskuussa Japaniin suomalaisten lähettien tueksi ja vahvistamaan luterilaisten kirkkojen verkostoa maassa.
Evankelis-luterilaisella Lähetysyhdistys Kylväjällä on Japanissa neljä lähettiä. He kaikki toimivat Koben alueella. Lähetit työskentelevät eri tehtävissä pienissä seurakunnissa. He ovat mukana kirkon työalojen kehittämisessä sekä Koben luterilaisen teologisen seminaarin ja raamattukoulun opetustehtävissä.
Japanissa on kristittyjä vajaa prosentti väestöstä. Luterilaisia maan asukkaista on noin
30 000.
Kirkon tiedotuskeskus
Uutinen julkaistu 14.3.2011 Klo 13:08