Päivän Sana 20.08.2017
Jeesus sanoi:
"Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

Luuk. 4:24

Voiko armeliaisuudesta rangaista?

4.3.2015 – seurakuntalainen Pekka Puotanen

 

Komean rakennuksen sisällä riippuvat kansakunnan kalleimmat taideaarteet. Julkisivua koristaa kullattu teksti "In concordia res parvae crescunt" – yhteishengellä pienet asiat kasvavat suuriksi.

 

Pääoven portaiden vieressä pahvin palasella istuu ruskeakasvoinen talvisään ahavoittama arvelisin noin viisikymppinen nainen. Edessä hänellä on pahvimuki, jonka kyljessä lukee Starbucks.

 

Kiiruhtavien Ihmisten virta kulkee ohi. En huomaa, että joku pudottaisi kolikkoja mukiin. Ohikulkijoiden katseet kääntyvät mieluummin kansallisteatterin suuntaan, jonka edessä kovan lyhyen elämän kokenut  ja kerjäläisenäkin elänyt Aleksis Kivi istuu murhellisena suurella kivipaadella.

 

Monien helsinkiläisten poliitikkojen mielestä nämä ropojen pyytäjät tulisi saada pois pääkaupunkia rumentamasta. On jopa niitä, jotka haluvat kieltää lailla kerjäämisen. Onneksi kerjäläisten pahimmat häätäjät Helsingissä ovat viime aikoina rauhoittuneet.

 

Päivälehti kertoi jokin aika sitten, että hyvinvoinnissa kylpevä öljymahti Norja on suunnitellut käyvänsä rautaisella otteella kerjäämisen kimppuun. Maan hallitus oli tehnyt aloitteen kansalliseksi kerjäyskielloksi jolloin myös kriminalisoitaisiin kerjäläisen auttaminen.

 

Lakiluonnoksen mukaan kerjäämisestä saatu rangaistus olisi enimmillään vuosi vankeutta. Vuoden linnatuomion voisi tuoda myös kerjäläisen avustaminen käytännön asioissa. Ihminen, joka antaa hädässä olevalle ruokaa, vaatteita tai katon pään päälle syyllistyisi rikokseen. Norjalaisten idean saama laaja huomio maailmalla sai maan hallituksen uusiin aatoksiin ja asian valmistelu on päätetty lopettaa. Lakiluonnos on kuitenkin valmiina takataskussa.

 

Itse saamani kristillisen opetuksen mukaan, köyhistä on huolehdittava. Minulle ei ole opetettu, että riittää kunhan autan oman maan kansalaisia ja että muualta tulleet voi jättää oman onnensa nojaan.

 

Kirkkohistorian oppitunneilta muistan Franciscus Assisilaisen liki tuhat vuotta sitten perustaman munkkikunnan, jossa elämisen ihanteena oli köyhyys ja kerjääminen eli itse valittu köyhyys. Itäisen kristillisyyden opetuksessa – jonka opin Helsinkiin tulevat romaanikerjäläiset ovat saaneet – köyhät ja köyhistä huolen pitäminen ovat vahvasti esillä: köyhissä Kristus on läsnä.

 

Helsingin asematorin ympärillä tai Oslon pääkadulla Karl Johannilla kulutushuuman keskellä tarvitaan kerjäläisiä. Puutetta kärsiviä on maailmassa edelle paljon ja on tärkeätä, että joku Helsinginkin arjessa muistuttaa meitä siitä hädästä jota maailmasta löytyy. Ropo kerjääjälle takaa sen, että meillä on jatkossakin näitä hyödyllisen muistutuksen antajia.

 

Pekka Poutanen


kirkkovaltuuston varajäsen




Kommentit

17.3.2015 klo 07:30:53
Liisa Sirkkola kirjoittaa

Vielä yksi asia: paras tapa vaikuttaa monien ihmisten ja kokonaisten maanosien elämään on kristillinen lähetystyö. Kristinusko tuo oikeudenmukaisemman elämän sinne, missä se saa jalansijaa. Meilläpäin on vielä harvassa kerjäläisiä, mutta vaikkapa Intian suurkaupungeissa huomaa, ettei yhden turistin matkakassa riitä juuri mihinkään... Kerjäläiset muistuttavat meitä omasta hyväosaisuudestamme ja mahdollisuuksistamme auttaa. Seurakuntana annamme nyt yhden tai kaksi prosenttia kaikista toimintavaroistamme lähetykselle. Kirkon jäsenenä olen siis jo mukana parantamassa maailmaa - hivenen verran. Mutta voisinko tehdä enemmänkin?



16.3.2015 klo 13:35:19
Liisa Sirkkola kirjoittaa

Kirjoitat asiaa, Pekka!
On vaikeaa kohdata kerjäläistä ja aivan mahdotonta katsoa häntä silmiin antamatta mitään. Toisessa ihmisessä kohtaamme ovan kuvamme. Palvelenko Jumalaa vai rahaa? Kuinka paljon annan omastani? Voinko tinkiä kärsivän ihmisen hyväksi elintasostani? Aineelliset arvot ja yksilö itse ovat hyvinvoivan maailman uusi uskonto, kaupalliset voimat aivopesevät meitä siihen.

Hän joka sanoi: "Katsokaa taivaan lintuja... Katsokaa kedon kukkia..." on luvannut siunata. Usko, toivo ja rakkaus ovat kristinuskon ydintä. Näen kirkkomme yhteisönä, joka puolustaa maailman heikkoja kilpailuyhteiskunnan kovuutta vastaan. Kysymys on jokaiselle meistä hyvin henkilökohtainen: otanko riskin ja sijoitan kärsivään lähimmäiseen niin että tuntuu... ?





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu