Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Vippaa mulle viitonen28.5.2008 - teologi Tarmo Halttunen - Taannoin järkytyin lukiessani lehdestä suomalaisten mielipiteitä kerjäämisestä, maamme uudesta ilmiöstä jonka olisi pitänyt pysyä vain turistieksotiikkana etelän maissa. Erään lehtitiedon mukaan yli puolet suomalaisista haluaa kieltolain, joka kieltäisi kaiken julkisen kerjäämisen. Kerjuukiellon puoltaminen kertoo kulttuuristamme – meillä on totuttu hoitamaan köyhyyden ongelma toisella tavalla. Kerjuukielto on myös säikähtänyt reaktio siihen, että globaali köyhyys tulee nyt aivan kotitalojemme nurkille.
Katsomme kerjäläisiin säälien tai paheksuen. Me hyväksymme, että köyhiä on ja keksimme keinoja heidän auttamiseksi, mutta emme välittäisi kohdata heitä silmästä silmään. Taustalla tuntuu olevan pelkoa ja epävarmuutta siitä onko minulla oikeus olla hyväosainen ja kulkea välittämättä heikkojen ohitse.
Tasa-arvo mitataan siinä, onko kaikilla yhtä paljon. Luterilaisessa kulttuurissa olemme tottuneet hoitamaan köyhyyden sosiaalituella ja keräämällä raskaita veroja. Köyhät on haluttu rajata virastoihin, lukuihin ja laskelmiin, ei heitä konkreettisesti ole. Leipäjonot ovatkin monelle länsimaisen vaurauden illuusiossa eläville kova pala.
Minusta on hyvä, että kerjäläiset ovat näkyvissä. Ei siksi että haluaisin pitää heidät kadulla vaan siksi, että todella kohtaisimme heidän hätänsä ja että kristillisen etiikan valossa arvioisimme aidosti ja kriittisesti yhteiskunnan köyhäinkohtelua. Halu kieltää kerjääminen kertoo tekopyhyydestä. Se lähenee myös vapaudenriistoa; enää ei saisi soittaa huilua tai kitaraa kadulla lantin toivossa.
Köyhiä olemme teoriassa valmiit auttamaan, mutta samalla olemme riistämässä heiltä heidän viimeisenkin oikeutensa – kerjäämisen. Kerjäämisen hyväksyminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä ongelman suhteen. Päinvastoin, kerjuukielto on välinpitämättömyyttä.
Kaksi vuotta sitten olin ystäväni kanssa Interrail-matkalla Euroopassa. Silmämme tottuivat myös kerjäläisiin ja aloimme puhua keskenämme ”kerjäläisverosta”. Se tarkoitti, että säännöllisesti heittelimme lantteja kerjääville, koska tunsimme sääliä heitä kohtaan.
Köyhemmissä maissa kadulla kerjääminen on kuin vastine meidän organisoidulle verotusjärjestelmällemme. Nyt Suomessa tuntuu kaksi verotuskulttuuria kohtaavan toisensa. Pohjoinen laskelmoitu, kurinalainen ja etelän epävirallinen ”vippaa mulle viitonen” -verotuskulttuuri.
Tarmo Halttunen aikuistyön teologi | ||||||||
|
