Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Vien rahani Thaimaahan en taivaaseen28.12.2008 – seurakuntalainen Laila Liukka –
Kirkosta eroavien määrä kasvaa. Se on uutinen, joka on jo vanha.
Miksi ihmiset eroavat kirkosta? Niinpä. Miksi ihmiset eroavat? Nykyään ihmiset eroavat avioliitosta, ammattiyhdistysliikkeestä, puolueesta ja omasta maastaan.
Ihmiset ovat tulleet tietoisiksi kuluttajiksi. Ei enää osteta samaa sanomalehteä, joka on tullut perheeseen iät ajat, ei makseta uskollisesti TV-lupaa, ei käydä äänestämässä – ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ammattiyhdistysliikkeet, poliittiset puolueet ja erilaiset aatteelliset yhdistykset kamppailevat samanlaisen jäsenkadon pyörteissä kuin kirkkokin. On vaihtoehtoja.
Yksi vaihtoehto on yksilöllisyys. Yhteisöllisyys ei kiinnosta. Minusta pitäisi enemmänkin miettiä, miksi sama ihminen, joka pitää kirkollisveroa itselleen liian suurena, voi silmiään räpäyttämättä ostaa kaukomatkan tuhansilla euroilla ja käyttää tuliaisiin enemmän rahaa kuin kahden vuoden kirkollisverot.
Miksi ihminen ei anna mitään vähempiosaiselle? Kirkon verollahan tuetaan paljon diakoniatyötä ja ihmisläheistä työtä, kohtaamista. Kuka puhuu Suomessa enää kymmenyksistä?
Entäs jos tekisin uuden vuoden lupauksen, antaa pois jotakin itseltäni. Se voisi olla aikaa, rahaa, toisen hyväksi palkatta työskentelyä. Jos opettelisin luopumista keräämisen sijasta. Jos jättäisin jotakin kuluttamatta ja antaisin säästyneet eurot jollekin, joka niitä kipeästi tarvitsee.
Jos miettisin, mitä lähimmäisen rakastaminen konkreettisesti myös euroilla mitaten minulle merkitsee vuonna 2009.
Jumala ei kyllä riemastu, jos löhöämme kaikki lomamme Thaimaan hiekkarannoilla, näkemättä koskaan lähimmäisemme köyhyyttä tai hätää. | |||||
|