Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Vertaistukea linnunpöntöstä29.6.2009 – kanttori Ilona Nyman
Pikkuruisen ja hassun tapaturman takia sain kaksi kuukautta sairaslomaa. On ollut ainutlaatuinen mahdollisuus tarkkailla päivittäin linnunpönttöelämää.
Kaikki vaiheet olen saanut seurata. Pesän valinnan, ahkeran sisustamisen ja sitten sen jännittävän odotuksen. Vihdoin eräänä päivänä pesästä alkoi kuulua liikuttavan vaimeaa ja käheää piipitystä. Se sai emon alkamaan välittömästi ahkeran ja vauhdikkaan reittilentonsa pesän suuaukolle jotakin pientä nokassaan.
Kesäpäivien lämmetessä ovat pesän äänet vahvistuneet. Sain todeta, että pesä oli hiljainen kun emo ei ollut paikalla. Mutta heti emon siiveniskujen kahistessa pesän suuaukolla alkoi taas se raivoisa kilpalaulanta. En osaa talitinttien kieltä, mutta voisin kuvitella, että viestit olivat kutakuinkin tätä: huomaa minut, katso minua, kuule minua.
Jotenkin näytti siltä, että emon reittiin tuli kesän edetessä yksi pysäkki lisää pari oksaa pesää alempana. Ihan kun emo olisi kerännyt voimia mennäkseen taas kuuntelemaan pesän viestejä ja jakamaan oikeudenmukaisuutta sen yhden nokassaan olevan hyttysen kanssa. Hetken hengähdettyään sankariemo kuitenkin aina lensi pesään metelöivien murkkutinttiensa pariin.
Ajattelin, että mitäpä jos emo ei menisikään pesään. Hiljaisuus säilyisi, mutta mitä tekisikään se tukahtunut laulu poikastintin pienessä elämässä? No, emo jaksoi urhoollisesti äitiytensä loppuun asti ja nyt pesä on tyhjä, tintit lentäneet omilla siivillään ulos.
Pikkuruisen ja hassun tapaturman takia sain kaksi kuukautta sairaslomaa. On ollut ainutlaatuinen mahdollisuus olla omassa kotipesässä päivät pitkät omien lomailevien poikasten luona.
Onneksi luonto on pönttöillen opettanut. On sangen luonnollista, että kun emo on pesässä niin poikasten viestejä riittää eri äänialoissa laulettuina. Paha olisi jos jäisivät laulamatta. Hyvä on emon olla paljon pesässä niitä lauluja kuuntelemassa. Mutta emonkin on syytä välillä istahtaa hetki alemmalla oksalla ennen kun ottaa viestejä vastaan.
Kohta on pönttö tyhjä.
Ilona Nyman | ||||||||
|
