Valintojen maailma

On helppoa nirsoilla, kun siihen on mahdollisuus. Ostanko kaupasta reilun kaupan tuotteita vai alennuslapuilla merkattua? Ostanko laadukkaampia vaatteita vai halpatuotteita, joiden tuotannossa voi olla kyseenalaisia tekijöitä. Maksanko junamatkani vai matkustanko pummilla?

Näin paastonaikanakin on helppo luopua asioista, silloin kun sen tekee itse ja omasta valinnastaan. Pakotettu paasto ei kuitenkaan ole aitoa luopumista.

Valittua on harvoin myös syrjäytyminen. Kun työt loppuvat, kodinkone hajoaa, tulee ero, sairaus iskee tai ei vaan jaksa enää. Kukapa meistä sen itse valitsisi. Ja itse läpikäynyt tietää; voimat voivat olla aika lailla vähissä.

Syrjään jääminen ja erilleen vetäytyminen voi olla valittua. Halu olla yksin, omassa rauhassa voi olla nautinnollista ja toiselle pitkä hiljainen päivä on piinoista suurin.

Kuka silloin auttaa vaikeuksista, kun syrjäytymisen elementit koettelevat? Kuka vetää pois peloista, kun omat voimat ovat loppu ja jaksamista ei riitä?

Missä määrin minä olen syrjässä ja mistä? Entä sinä?

Kunpa seurakunnassa osaisi puhua oikeita sanoja, johdattaa oikeita ihmisiä sopiviin tehtäviin ja auttaa ihmisiä tavoilla, jotka todella auttavat. Siinä riittää arkista rukousta päiviin, että tänä luopumisen aikana, paastonaikana, osaisin päästää irti epäolennaisesta ja syventyä ja päästä yhä lähemmäs olennaista, tärkeää ja kohti yhteyden luomista.