Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Usko on prosessi1.7.2008 – seurakuntalainen Erkki Porola –
”Usko on prosessi, ei staattinen tila.”
Lause kuvaa hengellistä vaellustani, harhailuani, uuvuttavaa ja samalla ajoittain palkitsevaa etsimistä. Jos vertaan matkaani suunnistukseen, niin kartanjakopaikka oli rippikoululeiri, joka ajoittui kesään 1962 ja sijoittui Laajasalon kristilliselle opistolle. Silloin pikkuruinen, sinapinsiemenen kokoinen uskon alkio aloitti hitaan kasvunsa.
Tärkeä rasti kasvussa oli vuonna 1973 tekemäni ensimmäinen matkani Israeliin, jossa työskentelin muutaman kuukauden vapaaehtoistyöntekijänä kibbutsissa. Yövyin kerran taivasalla Genetsaretin järven itärannalla. Auringonlasku jäi mieleeni, se oli puhutteleva kokemus. Laskeva aurinko teki järven veden punaiseksi, veren punaiseksi.
Mieleen tuli, että kuljen Jeesuksen jalanjäljillä. Olin kuulevinani Jumalan kuiskauksen, Hän kutsui minua. Tein matkapäiväkirjaani seuraavan merkinnän. ”Jumalani, tunnen läheisyytesi. Tule ja ota minut luoksesi, haltuusi harhailuni jälkeen.”
Se oli voimakas hengellinen kokemus, odotin malttamattomana prosessin jatkumista. Herkkänä tunneihmisenä toivoin jotain ainutkertaista tapahtuvaksi. Arvelin kai, että elämänpolkuni muuttuu saman tien jonkinlaiseksi halleluja-bulevardiksi, jolla kulkeminen on pelkkää euforiaa. Rukouksesta sanotaan, että emme saa sitä, mitä pyydämme, vaan sitä, mitä tarvitsemme. Näin kävi.
Etsimiseni alkoi 35 vuotta sitten ja se jatkuu vieläkin. Meillä on kaikilla kuljettavana omat, juuri meille tarkoitetut polkumme.
”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” () Kommentit19.2.2010 klo 08:14:29 19.2.2010 klo 08:14:07 | ||||||||
|
