Päivän Sana 21.08.2017
Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12

Toisia iskelmiä

24.11.2011 – seurakuntamestari Juha Tarvainen

 

En ymmärrä tätä maata, tätä tuhansien iskelmien maata, jota ei kaikilla edes ole. Vieraiden iskut ovat lyöneet syvältä verta, mutta syvemmät iskut ovat omien karpaloisista käsistä. Outoina omilla maillaan hiippailevat kummastetut miehet, jotka ovat kasvaneet sydämensä ympäri. Vaaleat siteet värjäytyvät punaisiksi, kunnes ne pestään vitivalkeiksi, jotta ne jälleen voisivat punertua. Ikialkuinen hippaleikki jatkuvan piirityksen alaisuudessa lyö sukupolvet jonoihin sadoiksituhansiksi vuosiksi, ja sitten tarkataan isiemme teot.

 

Mutta ei heitä muisteta, näitä keisari Neron perillisiä, näitä eero perihukkia sukupuiden lahoissa latvustoissa, vaikka tiedetään, että tyvestä latvaan puuhun noustaan ja oksatonta puuta on turha karsia. Mies miehen perään hukataan historiaan ja vain nimet muistetaan. Kuningatarmehiläisten tyttäret ja leijonakuninkaiden pojat liikkuvat luonnonpuistossaan raskaasti rentoutuen, mutta mikään ei enää ole toisin. Rajat on jo moneen kertaan katsottu ja pystytetty, tunturit kierretty, metsät kaadettu, pellot peritty, linnut laulatettu, lehdet lakastettu, kalat pakastettu, ihmiset sivistetty ja koulut lakkautettu. Umpikierot tiet on vedetty päistään suoriksi ja muutoinkin kaikki on turhan selvää ja jokaisen asian puolesta on jo ehditty kuolla ja itsensä tappaa. Kaikkialla on käyty ja kaikkialla on jonkun koti ja mitään ei voi muuttaa tuottamatta suurta vahinkoa ja surua. Jos voisi edes istua kiviselle polvelle ja siitä sammaltyynyltään lauleskella tulevista ja olevista ja menevistä, mutta ääni on jo useasti pois annettu ja mykkä on ilo ja suru ja tiet täältä Roomaan, jotka ovat vaaterisuoria, pötköttävät maailmantehtuurin arkeissa vastustamattoman avoimina kulkea pirtin portailta porteille ja sinne, minne tiet aina vievät.

 

Vuollaan vielä viimeiset lastut vesille, rakennetaan kaarnalaivat ja lastataan niihin käpylehmät ja tikku-ukot ja puutiaiset ja tönätään ne laineille ennen vedenpurkausta, tehdään karhunkierroksemme ostomarkettien tuhansilla viitoitetuilla osastoilla, revitään ryijyt seiniltä ja peitetään vuoteemme, pyyhitään jälkemme, jotka kätemme ovat painaneet taivaaseen, maahan, veteen, ilmaan ja mieleen, päästetään renki taskuaskistaan ja lähetetään savumerkit tekstiviesteinä heille, jotka ottavat vastaan, savustetaan viimeiset lahnat, suolataan järvet, kerätään kevään kukat, kesän keli, syksyn ruska ja talven viti kasvamaan korkoa korolle, hukataan muistomme ja itsemme ja huikataan hyvästit lyhdelinnuille, aapiskukolle ja nalle luppakorvalle, valitaan vanhojen perinteiden mukaisesti sokea opas tai pelle hermanni edelläkävijäksi ja lauletaan lähtevien jätkien reipas yhteislaulu, ryöstetään morsiamet ja naitetaan itsemme suuriin sukuihin, valitaan kuningas ja suljetaan se huoneeseensa.

 

Se, mikä tästä touhusta on syntyvä, periköön tämän maan ja maailman jäiseltä vedeltä aurinkorannalle ja katsokoon hän taakseen ja muistelkoon lauluja, joita ei enää laulettu ja iskelmiä, jotka muinoin pehmittivät, haavoittivat ja löivät kuoliaaksi kansan, jolla takapuoli alkoi siitä, mihin selkä loppui ja tiet oli laitettu kulkemaan liian liki löysäksi istuttua perälautaa. Matala-ahterisen kansan oopperaa ei koskaan kirjoitettu, ei aariaa, ei aariaakaan, hei, ei aariaa, hoi, mutta moni rienaus on laitettu korvan taakse ja se korva on merkitty ja kaukaa ja korkealta tuettu. Takamusta matalammalla täällä roikkuvat vain päät, joissa eivät hatut ilman tervaa pysy ja tervatuista päistä taasen hatut eivät juuri tervehdykseen kohoa.

 

Silmät seisovat seipäinä päissä ja nenän vartta myöten täällä suuret aatteet ja jalot mietteet tippuvat kuutioina luukammioistaan röykkiökivin raamitetuille teilleen. Siellä ne tullataan ja tallataan ja syyntakeiset etsitään ja juoksutetaan tuomiolle tuomari historian rangaistavaksi. Vapaaherrat lautamiehet sytyttävät roviot ja valkeana leimuavat laulut, kun pykäläviidakon valtiaiden katse kohtaa köyryselkäisen romantikon oikeuden salin nurkkia pyyhkivät kosteat rättisilmät.

 

Paljon on kestetty ja mukana kannettu, mutta tästä ei selkä enää suoristu. Puoleen mittaan on mies käpristetty ja maa on hauta ja silmät vasten maata mies haudataan ja jos jokin puhe pidetään, se pidetään, mutta laulamaan ei ryhdy kukaan.

 

Kivi niskassaan mies viettää ikuisuuttaan, kun kylmä on ja pakkasen routiva käsi jäätää sydämen alaa ja mahdoton on ponnistus sieltä enää mitään ilmoille saattaa. Mielellänsä silti makaa äänetön ääni ja sanat, jotka huulillansa sulaisivat: Mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen, vaik` itse saan vain viivähtää kesäiltaan viimeiseen. Jos herkistyt edes hetken verran, niin jo ymmärrät sen. Ymmärrät, mitä merkitsee, jos maa olisi lauluton.

 

Ja kuitenkin: sieltä kumpujen kätköistä, mullasta maan, isät katsovat poikiaan. Niin he katsovat, silmäkuopat täynnä multaa, ja jos he jotain surevat, siihen heti kasvaa kosteansininen kukka, jonka joutsenenvalkoiset lehdet ovat kauaksi pois kantavat siivet ja ohuin perhoseniskuin leijaavat keveät laulelot hopeisen kuun himmeään hohkaan.    

 

Juha Tarvainen




Kommentit

4.1.2012 klo 10:14:55
Kikka kirjoittaa

Sukupolvien arvokas ketju!

Pitkä teksti, ansiokasta pohdintaa, Juha! Kiitosta!



17.12.2011 klo 11:48:02
Ilona kirjoittaa

vaan lämmittää jalkoja mukavasti isoäidin neulomat villasukat, ja isoisän veistämään joulukynttilänjalkaan sovittelen jälleen uudet valkeat kynttilät. Korvissa soi pieni kaiku hänen äänestään laulamassa laulua -kiikuri kaakkuri kirjava lintu. Sitä laulan kummipojalle, joka istuu EU -standardin mukaisessa leikkipuiston keinussa. Samalla tökkäsen poikaa selästä ihmettelemään keinun,kirjavan linnun, ilman, pilvien ja pienen miehen yhteisleikkiä.



24.11.2011 klo 12:35:47
Jonna kirjoittaa

kaunista ja surumielistä tekstiä Juha. Toivottavasti toivo löytyy tällekin sukupolvelle! Oletkos kirjoittanut runoja?





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu