Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Tervetuloa takaisin!9.1.2009 – seurakuntapastori Terho Haataja –
Milloin viimeksi tunsit olevasi osa yhteisöä? Kysymys lävähti tajuntaani koko voimallaan painaessani toissapäivänä tietokoneen Enter-näppäintä. Ja samalla jossain syvällä tuntui lämmin häivähdys.
Kyseessä ei ollut yhteenkuulumisen kokemus pankkijärjestelmän kanssa. En ollut maksamassa laskuja. En toisaalta kirjoittanut sähköpostiakaan. Kirjauduin verkkopalveluun, jossa autopelifriikit ottavat mittaa toisistaan mielikuvituksellisilla kilparadoilla.
Yllättäen ruudulle ilmestyi viesti: Hei! Olet ensimmäistä kertaa mukana kahteen viikkoon. Annamme sinulle x määrän lisäpisteitä, jotta pääset taas uuteen alkuun. Tervetuloa takaisin TrackManiaan!
Missä olet ollut? Haluatko uuteen alkuun? Tervetuloa takaisin!
Ollakseen pätkä ohjelmakoodia, viestin henkilökohtaisuus säväytti kuin kuuma keittolautanen pakkaspäivänä. En sano, että olo olisi ollut kuin tuhlaajapojalla. Silti olin tavallaan ollut poissa kotoa, poissa kulmilta, ja tämä huomattiin.
Kirkon päättäjät ovat tehneet viisaan ratkaisun satsatessaan kristillisiin verkkopalveluihin. Kohta kysymys kuuluukin: miten kaikki tämä osallistuminen, osaaminen, vapaaehtoisuus ja niiden myötä yhteenkuulumisen tunne saataisiin siirrettyä perinteisempiin toimintoihin, kuten esimerkiksi jumalanpalvelukseen. Miten yksittäinen kirkossakävijä saisi mukaansa kokemuksen osallisuudesta ja huomatuksitulemisesta?
Ajoittain tuntuu, että messu-uudistukset ja toimintasuunnitelmat ovat kaikessa erinomaisuudessaan silkkaa silmänlumetta. Jossain mättää. Taidan seuraavaksi kysyä neuvoa netin pelisuunnittelijoilta. Kommentit19.3.2009 klo 12:31:55 | ||||||||
|
