Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Taavi, tuhlaajapoika31.8.2010 – seurakuntalainen Erkki Porola
Olipa kerran, elipä kerran, kauan sitten nuorimies nimeltään Taavi. Tämä urhea uraohjus siirtyi viimeiseksi jääneeseen työpaikkaansa ns. hiljaisen haun kautta. Se hiveli itsetuntoa, mutta arki oli karu. Kyseinen työ osoittautui aivan liian vaativaksi, seurauksena oli työelämän grande finale.
Kulissit kaatuivat kolisten ja Taavi siirtyi uraputkesta kuraputkeen. Esikuvansa tavoin Taavi lähti kaukomaille sikopaimeneksi. Oltuaan aikansa enemmän tai vähemmän hunningolla hän palasi Suomeen ja meni ”sattumalta” Helsingissä Agricolan kirkossa pidettyyn
Tuomasmessuun. Taavi jäi koukkuun ja löysi itselleen turvaverkoston, hengellisen kodin, jossa sai eheytyä ja kasvaa.
Ahneella on (tiedättehän te) määrätynlainen loppu, myös Taavilla. Hänelle ei riittänyt se rakkaus, rauha ja tasapaino, joita hän sai osakseen Tuomas-yhteisössä. Taavi oli perfektionisti ja halusi lisää. Ahneuksissaan hän erosi yhteisöstä ja myös luterilaisesta kirkosta. Hänellä oli käsitys, että tosiuskikset kokevat kutakuinkin jatkuvasti eriasteisia euforisia kicksejä.
Rohkeasti Taavi suuntasi kulkunsa kohti auringonlaskua ja uusia seikkailuja. Hän ei tiennyt mitä etsi, mutta se ei tahtia haitannut. Hän tutustui useampaan eri vaihtoehtoon kirkkokuntien ja hengellisten liikkeiden kirjossa; hän etsi itsensä uuvuksiin.
Tarina päättyy onnellisesti. Etsittyään ankarasti muutaman vuoden Taavi antoi periksi ja heitti pyyhkeen kehään. Hän luovutti elämänsä purren taivaallisen luotsin ohjattavaksi. Tämä osasi tehtävänsä ja ohjasi tuhlaajapojan purren turvallisesti läpi karikoiden (ja taas kohti uusia seikkailuja?).
Erkki Porola
Kommentit6.9.2010 klo 22:37:13 | ||||||||
|
